Urkeni uusi päivä, aika pilvinen, hurraa. Aamupuuhista suoriuduttu ajat sitten, roskat viety, ruokatilaus Herkkuun tehty ja yksi lasku maksettu. Siinähän sitä jo. Eilen ahkerampana. Vesi oli suljettuna puolisen tuntia, mutta pesurouvat tällä kerralla hyvästi myöhässä. Nosturia eivät käyttäneet puolisoa siirrettäessä, eikä sitä enää ylipäätäänkään käytetä. Vaihdoin vuodevaatteet ja panin koneeseen. Tein lounaan, syötin ja juotin. Konttailin rollaattorin kahvoissa ja olin hillittömän tyytyväinen itseeni. Ihan hävetti. Kotisairaalasta tultiin pyynnöstäni katsomaan puolison haavapainaumaa, joka alkanut erittää. Sain uudet ohjeet siteen kanssa ja loppuviikolla tullaan uudestaan. Hyvissä käsissä olemme.
Olemme saaneet uudet naapurit. Olen aina miettinyt, miten suhtautuisin, jos muslimiperhe asuisi samassa rapussa. Olin silkasta pelästyksestä lentää selälleni, kun ykskaks rapussa illansuussa roskista viedessäni tuli vastaan kiireestä kantapäähän mustaan vaatteeseen pukeutunut nainen. Vain silmät näkyivät. En osannut odottaa ja rappukäytävässä hämärää. Hän hypähti sivuun, suuntasi katseen muualle (olin kai vääräuskoisena saastainen) ja antoi minun rullautua ohi. Seuraavalla kerralla en säikähdä, kun tiedän. Mutta kun yllättäen lehahtaa eteen tämmöinen pikimustan burkan suojassa liikkuva ihminen, niin kyllä hiukan säpsähtää. Sittemmin on koko perhe,mies, poika ja rouva, tullut useinkin vastaan ja alan vähitellen tottua. En edelleenkään tiedä suhtautumistani. Ehkä jonain päivänä yllätän itseni puhuttelemalla heitä. Opastan itseni pehmeästi suvaitsevaisuuteen ja varovaiseen kanssakäymiseen.
Olen aiemmin asunut romanialaisten naapurina, joista oli harmia ja häiriötä ja jotka vuokranantaja lopulta hääti pois talosta. Tässä talossa asui puolalaisrouva ja nyt Montenegrosta rakkauden perässä Suomeen muuttanut O:n puoliso. Aivan viehättävä pakistanilaisperhe asui A-portaassa. Rouva pukeutui aina maansa tavan mukaisesti. Olivat lapsia lukuun ottamatta omissa oloissaan, mutta tervehtivät hymyillen. Ovat muuttaneet. O:n rouva kuuluu kiinteästi talon asukkaisiin ja tämän perheen kanssa aina vaihdan sanan jos kaksikin. Kun minä olin pieni vielä, kaikki naapurit aina suomalaisia. Meistä tuskin kukaan aavisti, että joidenkin vuosikymmenten jälkeen koko kaupunki on vahvasti kansainvälistynyt. Naapurikseen voi saada mistä tahansa maailman kolkasta tulleen. Kulttuurit sekoittuvat, ihmiset sekoittuvat, hyvästi mämmi ja karjalanpiirakka.
30. kesäkuuta 2015
29. kesäkuuta 2015
TARINAA TÖÖLÖSTÄ
Keskuskeittiö kerrostalossa, miltä tuntuisi? Hissillä ruuat keittiöön ja käytetyt astiat taas hissiin ja muitten pestäviksi. Näin oli Helsingissä 1920-luvulla. Joskus vanhoissa elokuvissa nähty tämä ruokahissi. Talo, jossa minä Töölössä asuin, oli noihin aikoihin rakennettu. Ei keskuskeittiötä, mutta keittiössä oli kaasulla käyvä ruuanlämmityskaappi seinällä. Ei käytössä enää meidän aikanamme. Ei ollut mikroaaltouuneja ja kaasu-uunin lämmitys liian työlästä. Tämmöinen lämmityskaappi kätevä aikanaan. Asunnossa oli muutakin menneen ajan ihmettä keittiön vieressä olevine piian huoneineenkin. Keittiöstä oli oma ovi rappukäytävään, josta pikku piikanen pääsi pihalle viemään roskat kuin myös tampausparvekkeelle, jonkalainen oli jokaisella asunnolla omansa. Paraatiovi toiseen rappukäytävään oli fiinimmällä puolella hallissa, josta kuljettiin hissiin ja kadulle. Eräs Uuno Turhapuro- elokuva filmattiin meidän aikanamme kotikadullamme. Töölössä tehtiin mielellään elokuvia muun muassa Suomisen perhettä Töölöntorin kulmilla sekä Pekka Puupää-leffoja.
Töölössä oli kaikenlaista jännittävää 1920-luvulla. Madame Minna Craucher piti turkkilaista salonkia, jonka salaperäisyyttä ihmeteltiin. Autot pysähtyivät madamen oven eteen ja silinterihattupäisiä herroja astui ulos mennäkseen Minnan luo visiitille. Taiteilijat olivat myös ahkeria vierailijoita. Elettiin kieltolakiaikaa. Tuskin madame tarjosi pelkkää kahvia vierailleen. Minna-rouva murhattiin vuonna 1932 ja samana vuonna kieltolaki Suomessa kumottiin.
Mahtaako kukaan lukijoista tietää J. Alfred "Affu" Tannerin? Hänestä tuli laulaja, kuplettimestari, kun rakennusmestarin urasta ei mitään tullut. Tanner rakennutti taloa Kaivopuistoon ja työmaa romahti maan tasalle vuonna 1907. Tämän surkean tapauksen ansiosta me saamme silloin tällöin televisioruudussa kuulla Tannerin säveltämää ja Tauno Palon esittämää Kulkurin valssia saman nimisessä elokuvassa. Tanner oli ehdottomasti parempi säveltäjänä ja laulajana kuin talojen rakentajana. Tanner asui Töölössä Runeberginkadulla.
Mistäkö nyt tämä Töölön historiapläjäys minulla? Se alkoi oikeastaan Hollywood kyltistä ja kahden neuvostoliittolaisen matkasta Amerikkaan 1930-luvulla. Helppoa pompahtaa vuosikymmenten taakse myös täällä ja miksi ei juuri Töölöön. Onhan se ollut minunkin kaupunginosani.
Mika Waltari asui Tunturikadulla aina kuolemaansa 1979 asti. Waltarin täytettyä puoli vuosisataa 1958, antoi hän tehtäväksi samassa talossa asuvalle tulevalle Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajalle Hannu Marttilalle, 12v, viedä teoksiaan lahjaksi ystävilleen pitkin Helsinkiä. Marttilan kerrotaan aikuistuttuaan lukeneen Sinuhea Tunturikadun syreenien täyttämällä kauniilla oman lapsuutensa tutulla pihalla. Mika Waltarille pystytettiin Töölöön Veikko Hirvimäen luoma muistomerkki mustasta graniitista "Kuningasajatus" vuonna 1985.
Töölö on ollut täynnä elämää, väriä, tapahtumia, historiaa ja kulttuuria. Ja olen siellä asunut minäkin ison osan elämääni ja oman taipaleeni aloitin Töölön Naistenklinikalla. Vaikka nyt asun muualla Helsingissä, sydämeltäni olen aina töölöläinen.
Töölössä oli kaikenlaista jännittävää 1920-luvulla. Madame Minna Craucher piti turkkilaista salonkia, jonka salaperäisyyttä ihmeteltiin. Autot pysähtyivät madamen oven eteen ja silinterihattupäisiä herroja astui ulos mennäkseen Minnan luo visiitille. Taiteilijat olivat myös ahkeria vierailijoita. Elettiin kieltolakiaikaa. Tuskin madame tarjosi pelkkää kahvia vierailleen. Minna-rouva murhattiin vuonna 1932 ja samana vuonna kieltolaki Suomessa kumottiin.
Mahtaako kukaan lukijoista tietää J. Alfred "Affu" Tannerin? Hänestä tuli laulaja, kuplettimestari, kun rakennusmestarin urasta ei mitään tullut. Tanner rakennutti taloa Kaivopuistoon ja työmaa romahti maan tasalle vuonna 1907. Tämän surkean tapauksen ansiosta me saamme silloin tällöin televisioruudussa kuulla Tannerin säveltämää ja Tauno Palon esittämää Kulkurin valssia saman nimisessä elokuvassa. Tanner oli ehdottomasti parempi säveltäjänä ja laulajana kuin talojen rakentajana. Tanner asui Töölössä Runeberginkadulla.
Mistäkö nyt tämä Töölön historiapläjäys minulla? Se alkoi oikeastaan Hollywood kyltistä ja kahden neuvostoliittolaisen matkasta Amerikkaan 1930-luvulla. Helppoa pompahtaa vuosikymmenten taakse myös täällä ja miksi ei juuri Töölöön. Onhan se ollut minunkin kaupunginosani.
Mika Waltari asui Tunturikadulla aina kuolemaansa 1979 asti. Waltarin täytettyä puoli vuosisataa 1958, antoi hän tehtäväksi samassa talossa asuvalle tulevalle Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajalle Hannu Marttilalle, 12v, viedä teoksiaan lahjaksi ystävilleen pitkin Helsinkiä. Marttilan kerrotaan aikuistuttuaan lukeneen Sinuhea Tunturikadun syreenien täyttämällä kauniilla oman lapsuutensa tutulla pihalla. Mika Waltarille pystytettiin Töölöön Veikko Hirvimäen luoma muistomerkki mustasta graniitista "Kuningasajatus" vuonna 1985.
Töölö on ollut täynnä elämää, väriä, tapahtumia, historiaa ja kulttuuria. Ja olen siellä asunut minäkin ison osan elämääni ja oman taipaleeni aloitin Töölön Naistenklinikalla. Vaikka nyt asun muualla Helsingissä, sydämeltäni olen aina töölöläinen.
28. kesäkuuta 2015
MOUNT LEE-KUKKULAN KIRJAIMET
Eilen ei mitään merkittävää puuhasteltu. Eikä liioin tänään tule tapahtumaan. Hiljaiseloa, jollei lasketa puolison hoitotoimenpiteitä. Niitä riittää. Tauoilla saatan lepuuttaa itseäni sohvalla tai vilkaista televisiota ja todeta, ettei taaskaan mitään kiinnostavaa. Elokuviin en oikein jaksa keskittyä tai sitten niiden ei tule kohdallani niin tehdäkään. Katastrofileffoja suorastaan kammoan ja sitten ne iänikuiset kohellusohjelmat, jotka on hauskuudeksi luotu ja tarkoitettukin, saavat minulta asteikolla 1-10 yleensä korkeintaan kolme. Kaikenlaiset remonttiohjelmat eivät liioin saa siunaustani, eikä illallisten arvostelut missään maassa, ruuan valmistelut tv-ruudussa suorastaan puistattavat. Jos näytettäisiin vanhoja Chaplin-elokuvia, juuttuisin taatusti sohvan nurkkaan nautiskelemaan. Tai hyvät keskustelut kiinnostaisivat myös, matkadokumentit ja luontojutut saavat sympatiani. Olen tullut kai vanhaksi.
Googletin Hollywood-kylttiä ja muistin kirjaimet huomattavasti matalammiksi. Korkeutta piisaa 14 m ja koko sana toista sataa metriä pitkä Mount Lee-kukkulalla. Joku näyttelijä on joskus H:n päältä hypännyt alas ja kuollut 1930-luvulla. Helsingissä pantiin rauta-aita Stadionin torniin, kun sielläkin aprikoitiin itsemurhia. Ihmisillä on halu suoriutua tästä tehtävästä näyttävästi ja korkealta. Tämä Hollywood tuli esille, kun kuuntelen äänikirjaa kahdesta neukusta, jotka lähtivät Amerikkaan juuri 1930-luvulla. Menivät Hollywoodiinkin ja ihmettelivät, kun silloisessa filmikaupungissa tuli "tuttuja" vastaan tuon tuosta. Kaverukset miettivät yhteyttä ja sitten älysivät, että elokuvissa nähty. Nykyisin tehdään kiertoajeluja tähtien asuntojen luo ja matkalaiset pällistelevät komeita residenssejä. Minulle saisi maksaa, ennen kuin lähtisin tämmöiselle sightseeingille. Kaikki kunnia kuitenkin osallistujille ja talojen omistajille.
Meillä Suomessa on ruuvattu vaatimaton kyltti talon seinään, jos siinä on muinoin joku kuuluisa, esimerkiksi kirjailija, asunut. En tiedä, tehdäänkö minkään talon luo edes yksittäisiä pyhiinvaellusmatkoja. Dessu blogissaan kerran kertoi helsinkiläisten kirjailijoiden kotitaloista Hieno kirjoitus ja kunnianosoitus näille kirjailijoille. Olen minäkin asunut talossa, jossa aikoinaan asustanut kirjailija. Santeri Ivalo. Oli siinä asukkaina ollut muitakin tunnettuja henkilöitä. Suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson ja puhemies K.A. Fagerholm. Kerrottiin talon sortuneen rakennusvaiheessa vuonna 1926, mutta rakennettiin uudelleen ja ehyenä pysyi. Pystyssä oli silloinkin, kun minä ja puoliso muutimme pois. Se muutto on niitä harvoja asioita, joita elämässäni olen katunut, ja olisi saanut jäädä tekemättä.
Äänikirjan neukut ovat vielä Hollywoodissa ja ehkä illalla lähtevät seuraavaan paikkaan, kunhan panen napit korviin. Sukellan taas aikaan 80 vuotta sitten. Jättävät Mount Leen kukkulalle Hollywood sign`n paikoilleen tulevien matkalaisten ihmeteltäväksi.
Googletin Hollywood-kylttiä ja muistin kirjaimet huomattavasti matalammiksi. Korkeutta piisaa 14 m ja koko sana toista sataa metriä pitkä Mount Lee-kukkulalla. Joku näyttelijä on joskus H:n päältä hypännyt alas ja kuollut 1930-luvulla. Helsingissä pantiin rauta-aita Stadionin torniin, kun sielläkin aprikoitiin itsemurhia. Ihmisillä on halu suoriutua tästä tehtävästä näyttävästi ja korkealta. Tämä Hollywood tuli esille, kun kuuntelen äänikirjaa kahdesta neukusta, jotka lähtivät Amerikkaan juuri 1930-luvulla. Menivät Hollywoodiinkin ja ihmettelivät, kun silloisessa filmikaupungissa tuli "tuttuja" vastaan tuon tuosta. Kaverukset miettivät yhteyttä ja sitten älysivät, että elokuvissa nähty. Nykyisin tehdään kiertoajeluja tähtien asuntojen luo ja matkalaiset pällistelevät komeita residenssejä. Minulle saisi maksaa, ennen kuin lähtisin tämmöiselle sightseeingille. Kaikki kunnia kuitenkin osallistujille ja talojen omistajille.
Meillä Suomessa on ruuvattu vaatimaton kyltti talon seinään, jos siinä on muinoin joku kuuluisa, esimerkiksi kirjailija, asunut. En tiedä, tehdäänkö minkään talon luo edes yksittäisiä pyhiinvaellusmatkoja. Dessu blogissaan kerran kertoi helsinkiläisten kirjailijoiden kotitaloista Hieno kirjoitus ja kunnianosoitus näille kirjailijoille. Olen minäkin asunut talossa, jossa aikoinaan asustanut kirjailija. Santeri Ivalo. Oli siinä asukkaina ollut muitakin tunnettuja henkilöitä. Suurlähettiläs Tyyne Leivo-Larsson ja puhemies K.A. Fagerholm. Kerrottiin talon sortuneen rakennusvaiheessa vuonna 1926, mutta rakennettiin uudelleen ja ehyenä pysyi. Pystyssä oli silloinkin, kun minä ja puoliso muutimme pois. Se muutto on niitä harvoja asioita, joita elämässäni olen katunut, ja olisi saanut jäädä tekemättä.
Äänikirjan neukut ovat vielä Hollywoodissa ja ehkä illalla lähtevät seuraavaan paikkaan, kunhan panen napit korviin. Sukellan taas aikaan 80 vuotta sitten. Jättävät Mount Leen kukkulalle Hollywood sign`n paikoilleen tulevien matkalaisten ihmeteltäväksi.
27. kesäkuuta 2015
KODINVUOKRAAMISEN ERI PUOLIA
Eilinen minulta syvää paheksuntaa saanut roskaläjä jätehuoneen ulkopuolella sai lopulta selityksen, kun vein itse roskat. Ovien lukot jälleen rikki, ei päässyt sisälle. Soitin huoltoon. Mies tuli ja nyt taas pelaa. Jos ei vaihdeta lukkoja, tämä riesa on uusiutuvaa. Lokkien kannalta hyvä asia, juhla-ateria tiedossa. Eivätkä ne ole mitään kalalokkeja, vaan isompia lintuja. Selkälokki, merilokki, harmaalokki? En tiedä. Suuria olivat. Yhdellä nokan koukkauksella repesi muovipussi ja maukas sisältö valui ulos. Ei kun herkuttelemaan.
Mistä lokki-sana tullut? Veijo Meri ei kerro mitään, mutta Kaisa Häkkinen etymologisessa sanakirjassaan tietää sanan esiintyneen ensimmäisen kerran suomen kielessä 1700-luvulla Daniel Jusleniuksen sanakirjassa ja muotona "louve" sata vuotta aiemmin Raamatussa. "Lokilla" on variantteja, lokka, loue, loukain, louke, louve, loukki jne. murteissa käytettyjä ja käytettäviä. Sanojen "historia" on mielenkiintoista.
HS tietää Espanjassa kodinvuokraamisen yöksi ohittaneen hotellipalvelut. Riskaabelia hommaa. Mistä tietää, että öitsijä on kunnollinen? Ettei käy niin, kuten eräälle ystävälleni, joka vuokrasi kotinsa muutamaksi kuukaudeksi ja palatessaan näki hävityksen kauhistuksen. Eikä se riittänyt, vaan häneltä oli viety tavaroita ja vuokra jätetty maksamatta. Toisaalta taas blogeissakin on kirjoitettu onnistuneista kodinvuokraamisista. Kaupan päälle tulee vielä paikkakunnan tuntija, joka opastaa paremmin kuin matkaopaskirja. Tuskin itse menisin kovin mielelläni jonkun kotiin edes yhdeksi yöksi. Olen vannoutunut hotellimatkaaja. Toki olen ystävien luona yöpynyt aikoinani ja se menetteli. Hotellissa on oma vapaus, ei ole ikään kuin tilivelvollinen kenellekään, tulee sopivasti passatuksi eikä itse koe minkäänlaisia velvoitteita, kaikinpuoliselle mukavuudelle antaa arvoa.
Minä tuskin enää matkailen missään, paitsi unissa ja unelmissa. En tohtisi edes Tallinnassa käydä puolison intervallihoitoaikana. Olen ikuinen huolehtija ja koko ajan murehtisin hänen hyvinvointiaan. En nauttisi. Pitempää matkaa en edes ajattelisi. Minulla on ystävä, joka jätti sairaan miehensä hoitoon ja lähti pariksi viikoksi maapallon toiselle puolelle. Mitään ei milloinkaan sinä aikana tapahtunut ja kun mies kuoli, oli vaimo vieressä.
Mistä lokki-sana tullut? Veijo Meri ei kerro mitään, mutta Kaisa Häkkinen etymologisessa sanakirjassaan tietää sanan esiintyneen ensimmäisen kerran suomen kielessä 1700-luvulla Daniel Jusleniuksen sanakirjassa ja muotona "louve" sata vuotta aiemmin Raamatussa. "Lokilla" on variantteja, lokka, loue, loukain, louke, louve, loukki jne. murteissa käytettyjä ja käytettäviä. Sanojen "historia" on mielenkiintoista.
HS tietää Espanjassa kodinvuokraamisen yöksi ohittaneen hotellipalvelut. Riskaabelia hommaa. Mistä tietää, että öitsijä on kunnollinen? Ettei käy niin, kuten eräälle ystävälleni, joka vuokrasi kotinsa muutamaksi kuukaudeksi ja palatessaan näki hävityksen kauhistuksen. Eikä se riittänyt, vaan häneltä oli viety tavaroita ja vuokra jätetty maksamatta. Toisaalta taas blogeissakin on kirjoitettu onnistuneista kodinvuokraamisista. Kaupan päälle tulee vielä paikkakunnan tuntija, joka opastaa paremmin kuin matkaopaskirja. Tuskin itse menisin kovin mielelläni jonkun kotiin edes yhdeksi yöksi. Olen vannoutunut hotellimatkaaja. Toki olen ystävien luona yöpynyt aikoinani ja se menetteli. Hotellissa on oma vapaus, ei ole ikään kuin tilivelvollinen kenellekään, tulee sopivasti passatuksi eikä itse koe minkäänlaisia velvoitteita, kaikinpuoliselle mukavuudelle antaa arvoa.
Minä tuskin enää matkailen missään, paitsi unissa ja unelmissa. En tohtisi edes Tallinnassa käydä puolison intervallihoitoaikana. Olen ikuinen huolehtija ja koko ajan murehtisin hänen hyvinvointiaan. En nauttisi. Pitempää matkaa en edes ajattelisi. Minulla on ystävä, joka jätti sairaan miehensä hoitoon ja lähti pariksi viikoksi maapallon toiselle puolelle. Mitään ei milloinkaan sinä aikana tapahtunut ja kun mies kuoli, oli vaimo vieressä.
26. kesäkuuta 2015
PERJANTAIN TURINAT
Suomalaiset eilen Helsingin keskustassa olivat vähemmistönä. Turisteja, turisteja ja taas turisteja. Kaksi valtavaa risteilyalusta Katajanokalla oli tyhjentänyt matkustajansa maihin ja kaikki pasteerailivat Aleksilla ja Espalla. Onnistuin luovimaan Stockmannin ovelle ja oven avasi iloisesti hymyilevä kiinalaismies.
Apteekista yskänrohtoa, jonka puoliso nielaisi kotona väärään kurkkuun ja josta syntyi puoli tuntia kestävä yskänpuuska ja mieheni oli kasvoiltaan aivan punainen. No, se meni ohitse. Berry Placesta ostin ihania kirsikoita, kotimaisia mansikoita ja pulleita vadelmia Hollannista. Siirryin Herkun puolelle. Sieltä yhtä sun toista. Pakkasin rollaattorin, pyysin joutavana seisoskelevaa pakkaajapoikaa soittamaan taksin. Hän kysyi, jos tarvitsen apua autoon asti. En tarvinnut. Taksin kuljettaja nosteli tavarat autoon ilman mitään sivuhuomautuksia, joita päästeli taannoinen taksikuski. Aikaa jäi kotona vielä tovi tuuraajan kanssa jutusteluun. Söimme yhdessä pienen marenki-mangojälkiruuan, jonka olin meille ostanut.
Lontoossa on myyty yksi mielitaiteilijani taulu. Vuosia sitten ihastuin Gustav Klimtin (1862-1918) töihin. Minulla on maljakon kyljessä "Suudelma" ja kahvimukeissa Adele Bloch-Bauer. Adelea Klimt maalasi mielellään. Koko juttu sai alkunsa, kun Adelen aviomies pyysi taiteilijaa maalaamaan vaimostaan muotokuvan. Käytän kahvimukeja vain erikoistilanteissa, joita saattaa olla minun yksinäinen aamukahvihetki parvekkeella sekä tarjoilen niistä hyville ystävilleni. Mukit saavat aina jakamattoman ihastuksen. Adelea minulla on myös samppanjalaseissa. Kun oikein haluan nauttia, otan Klimtin lasin. Lontoon taulu myytiin 35 miljoonalla eurolla. Siinä ei ollut Adele, vaan Gertrud Loewen´in muotokuva.
Viikko alkaa olla pulkassa ja nämä loppupäivät rauhallista kotieloa. Puoliso ei viime yönä enää yskinyt entiseen tapaan ja tämä aamukin on rauhaa täynnä makuuhuoneessa. Alan valmistella päivää alkavaksi. Aurinko pysyttelee piilossa, yleisharmaa vaikutelma pihalla. Joku jättänyt roskisvajan eteen jätteitään. Lokkiarmeija levitellyt sisällykset pitkin pihaa.
Apteekista yskänrohtoa, jonka puoliso nielaisi kotona väärään kurkkuun ja josta syntyi puoli tuntia kestävä yskänpuuska ja mieheni oli kasvoiltaan aivan punainen. No, se meni ohitse. Berry Placesta ostin ihania kirsikoita, kotimaisia mansikoita ja pulleita vadelmia Hollannista. Siirryin Herkun puolelle. Sieltä yhtä sun toista. Pakkasin rollaattorin, pyysin joutavana seisoskelevaa pakkaajapoikaa soittamaan taksin. Hän kysyi, jos tarvitsen apua autoon asti. En tarvinnut. Taksin kuljettaja nosteli tavarat autoon ilman mitään sivuhuomautuksia, joita päästeli taannoinen taksikuski. Aikaa jäi kotona vielä tovi tuuraajan kanssa jutusteluun. Söimme yhdessä pienen marenki-mangojälkiruuan, jonka olin meille ostanut.
Lontoossa on myyty yksi mielitaiteilijani taulu. Vuosia sitten ihastuin Gustav Klimtin (1862-1918) töihin. Minulla on maljakon kyljessä "Suudelma" ja kahvimukeissa Adele Bloch-Bauer. Adelea Klimt maalasi mielellään. Koko juttu sai alkunsa, kun Adelen aviomies pyysi taiteilijaa maalaamaan vaimostaan muotokuvan. Käytän kahvimukeja vain erikoistilanteissa, joita saattaa olla minun yksinäinen aamukahvihetki parvekkeella sekä tarjoilen niistä hyville ystävilleni. Mukit saavat aina jakamattoman ihastuksen. Adelea minulla on myös samppanjalaseissa. Kun oikein haluan nauttia, otan Klimtin lasin. Lontoon taulu myytiin 35 miljoonalla eurolla. Siinä ei ollut Adele, vaan Gertrud Loewen´in muotokuva.
Viikko alkaa olla pulkassa ja nämä loppupäivät rauhallista kotieloa. Puoliso ei viime yönä enää yskinyt entiseen tapaan ja tämä aamukin on rauhaa täynnä makuuhuoneessa. Alan valmistella päivää alkavaksi. Aurinko pysyttelee piilossa, yleisharmaa vaikutelma pihalla. Joku jättänyt roskisvajan eteen jätteitään. Lokkiarmeija levitellyt sisällykset pitkin pihaa.
25. kesäkuuta 2015
KALASTELUA VIKINGILTÄ JA PANKISTA
Meillä oltiin eilen kuin hollituvassa, niin ihmisiä tuli ja meni. Ensin aamulla tuli fysioterapeutti, seuraavaksi tuotiin kävelyteline Eeva ja lopuksi kaksi Herkun poikaa toi ruokakassit. Yö meni poskelleen ja kello soi aivan liian aikaisin. Luulin päivänkin menevän päin seiniä. Puolisolla vaipan vaihtoa tuon tuosta ja ulkona satoi. Ajattelin vaihtaa ammattia. Mutta minä tokenin ja iltapäivä näytti taas hyvää eli paremmalta.
Eilinen tuuletinprobleemakin ratkesi, kun otin Polgaran neuvosta vaarin ja vien tuulettimet Expertin kierrätykseen, kun menen ostamaan ensi viikolla uuden. En ole edes ajatellut, että tuulettimissakin on tuumat. Tiesin televisiossa olevan. Monenko tuuman haluatte, kysyi Expertin asiakaspalvelun henkilö puhelimessa. Minun haluamani tuumat olivat nyt loppuneet, lisää siis ensi viikolla sitä lajia.
Puolisolla on yskä. Semmoinen ihan oikea yskä. Joskus hän on yskinyt "virkansa puolesta", mutta tämä on aitoa. Toissa yö meni sitä kuunnellessa ja iso osa päivää. Soitin Kotisairaalaan. Laittavat apteekkiin yskänlääkereseptin. Saan tropit, kun lähden tästä menemään. Toisen ihmisen yhtämittainen yskiminen vie minulta hermot. Tunnista tuntiin, jatkuvaa. Eikä se ole yskijällekään herkkua. Nostin yöksi sängyn päätyä pystympäänkin ja pyysin lopettamaan yskimisen. Ei se oikein auttanut, se pyytäminen. Puoliso sanoi, ettei voi.
Viking Line lähetti oikein nimellä kirjeen ja etukortin kuuden tunnin meriristeilylle. Ajamme kuulemma Tallinnaan, mutta maihin ei saa mennä. Laivassa herkuttelua omakustanteisesti ja hytinkin voi ostaa. Varustamo toivoo shoppailua ja muuta maksullista tietysti. Kirjeen kuvassa on iloisia ja nauravaisia ihmisiä kertomassa merimatkailun onnesta. Meneekö Vikingillä huonosti, kun näin kalastellaan?
Niin ja pankistakin soitettiin ja tahdottiin tavata. Väitin kivenkovaan olevani vain hyvin pieni ja vaatimaton asiakas, ettei minun tapaamisellani ole merkitystä. Ja mistä ihmeestä siellä keskusteltaisiin? Pyysin ihan ystävällisesti, että hän viivaa minut yli, sillä aion pysyäkin pienenä ja vaatimattomana asiakkaana. Hän toivotti hyvää kesää.
Eilinen tuuletinprobleemakin ratkesi, kun otin Polgaran neuvosta vaarin ja vien tuulettimet Expertin kierrätykseen, kun menen ostamaan ensi viikolla uuden. En ole edes ajatellut, että tuulettimissakin on tuumat. Tiesin televisiossa olevan. Monenko tuuman haluatte, kysyi Expertin asiakaspalvelun henkilö puhelimessa. Minun haluamani tuumat olivat nyt loppuneet, lisää siis ensi viikolla sitä lajia.
Puolisolla on yskä. Semmoinen ihan oikea yskä. Joskus hän on yskinyt "virkansa puolesta", mutta tämä on aitoa. Toissa yö meni sitä kuunnellessa ja iso osa päivää. Soitin Kotisairaalaan. Laittavat apteekkiin yskänlääkereseptin. Saan tropit, kun lähden tästä menemään. Toisen ihmisen yhtämittainen yskiminen vie minulta hermot. Tunnista tuntiin, jatkuvaa. Eikä se ole yskijällekään herkkua. Nostin yöksi sängyn päätyä pystympäänkin ja pyysin lopettamaan yskimisen. Ei se oikein auttanut, se pyytäminen. Puoliso sanoi, ettei voi.
Viking Line lähetti oikein nimellä kirjeen ja etukortin kuuden tunnin meriristeilylle. Ajamme kuulemma Tallinnaan, mutta maihin ei saa mennä. Laivassa herkuttelua omakustanteisesti ja hytinkin voi ostaa. Varustamo toivoo shoppailua ja muuta maksullista tietysti. Kirjeen kuvassa on iloisia ja nauravaisia ihmisiä kertomassa merimatkailun onnesta. Meneekö Vikingillä huonosti, kun näin kalastellaan?
Niin ja pankistakin soitettiin ja tahdottiin tavata. Väitin kivenkovaan olevani vain hyvin pieni ja vaatimaton asiakas, ettei minun tapaamisellani ole merkitystä. Ja mistä ihmeestä siellä keskusteltaisiin? Pyysin ihan ystävällisesti, että hän viivaa minut yli, sillä aion pysyäkin pienenä ja vaatimattomana asiakkaana. Hän toivotti hyvää kesää.
24. kesäkuuta 2015
ERÄS PROBLEEMA
Huomenna on tuuraajapäivä. Menen Expertiltä ostamaan toisen tuulettimen ja heitän kahdella vanhalla vesilintua. Kysymys vain, että miten ja minne, kun sähkövempaimia ei saa talon jätelaatikoihin panna, eikä minulla ole autoa, jolla ajelisin viemään asianomaiseen paikkaan, enkä voi pyytää ystäviäkään sitä tekemään, kun paikat eivät ole lähellä sen enempää minua kuin ystäviäni. Nytkin on roskisvajassa pari pölyimuria ja yksi mikroaaltouuni sekä rikkinäinen konttorituoli odottamassa ties mitä. Kun muutetaan, siivotaan ja huomataan jättää jälkeen epäkelpoa ja aikansa elänyttä tavaraa. Joku ne joskus vie pois, tämä on varma asia. Lasku tulee taloyhtiölle, jonka se perii tavalla tai toisella asukkailta. Mikäänhän ei ole ilmaista.
Niin, että mihin minä ne poisheitettävät tuulettimet sitten panen? Syksypimeiden tullen menen kaivamaan pihan nurmikkoon kuopan ja hautaan sinne? Tai ujutan muinanaisina mustaan jätesäkkiin ja pudotan vähin äänin jätelaatikkoon? Tai panen seinään kiinni saamaan sähköä ja annan roskisvajan tuulettua? Ne nimittäin toimivat, mutta minä en saa avattua ja siipiä puhdistettua. Ovat paksun pölyn peitossa. Avaamiseen tarvitaan työkalu, jota minulla ei ole. Elämä on niin kovaa. No, olisihan toinenkin ehkä avittava naapurismies. J-P. Jos kysäisisin häneltä, onko työkalua antaa lainaksi tai avaisi vaikka siinä ovenraossa. Minäpä mietin, ennen kuin teen ratkaisun.
Olen joskus vuosia sitten rakentanut muutamasta talon herraihmisestä vankan auttamisverkoston. Kaikkihan tietävät minun olevan yksinhuoltaja ja vielä aika avuton ja ovat tarjoutuneet hölmöyksissään auttamaan arvaamatta minun käyvän heti kiinni tämmöiseen anteliaisuuteen. Siispä kysyn ja pyydän ja myös vaivan korvaan. Niin kehtaa taas pyytää. No, tunnen vaimot niinikään, mutta heidän kanssaan menee vain rupattelun puolelle pihapolulla tavatessa. Aika harvoin nykyisin. Minähän ulkoilen vain roskiskeikalla tai rullautumalla taksiin.
Ai niin, ei mitään "Pöytäliinaa" Helsinkiin, jos koko Guggenheimiakaan. Mutta jos, niin sitten äänestyksessä voittanut ranskalaistyö Art in the City-rakennus. Suomalaiset ristivät jo "Majakaksi". Mitenkä noin korkea talo tulee saamaan luvan, siinäpä pulma. Rahoituksessakin vielä epäselvyyksiä. Lieneekö susi koko homma? Jos pykätäänkin jotain tähdellisempää, jos pykätä pitää.
Niin, että mihin minä ne poisheitettävät tuulettimet sitten panen? Syksypimeiden tullen menen kaivamaan pihan nurmikkoon kuopan ja hautaan sinne? Tai ujutan muinanaisina mustaan jätesäkkiin ja pudotan vähin äänin jätelaatikkoon? Tai panen seinään kiinni saamaan sähköä ja annan roskisvajan tuulettua? Ne nimittäin toimivat, mutta minä en saa avattua ja siipiä puhdistettua. Ovat paksun pölyn peitossa. Avaamiseen tarvitaan työkalu, jota minulla ei ole. Elämä on niin kovaa. No, olisihan toinenkin ehkä avittava naapurismies. J-P. Jos kysäisisin häneltä, onko työkalua antaa lainaksi tai avaisi vaikka siinä ovenraossa. Minäpä mietin, ennen kuin teen ratkaisun.
Olen joskus vuosia sitten rakentanut muutamasta talon herraihmisestä vankan auttamisverkoston. Kaikkihan tietävät minun olevan yksinhuoltaja ja vielä aika avuton ja ovat tarjoutuneet hölmöyksissään auttamaan arvaamatta minun käyvän heti kiinni tämmöiseen anteliaisuuteen. Siispä kysyn ja pyydän ja myös vaivan korvaan. Niin kehtaa taas pyytää. No, tunnen vaimot niinikään, mutta heidän kanssaan menee vain rupattelun puolelle pihapolulla tavatessa. Aika harvoin nykyisin. Minähän ulkoilen vain roskiskeikalla tai rullautumalla taksiin.
Ai niin, ei mitään "Pöytäliinaa" Helsinkiin, jos koko Guggenheimiakaan. Mutta jos, niin sitten äänestyksessä voittanut ranskalaistyö Art in the City-rakennus. Suomalaiset ristivät jo "Majakaksi". Mitenkä noin korkea talo tulee saamaan luvan, siinäpä pulma. Rahoituksessakin vielä epäselvyyksiä. Lieneekö susi koko homma? Jos pykätäänkin jotain tähdellisempää, jos pykätä pitää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)