Nonnih, kyllä kylmää pukkaa. Ei enää kymmentä plussaa edes. Villahousut kaivettava kohtapuoliin esiin. Kotona kaksi ylimääräistä lämmityslaitetta ja iso määrä kynttilöitä pitää minut jotakuinkin sopivan lömpimänä taloyhtiön hailakoiden pattereiden lisäksi. Ystäväni kysyi kuultuaan taloon laitetun maalämmön, että "onko nyt lämpimämpää". No ei ole. Ei sitä maalämpöä sitä varten asennettu, vaan ihan taloudellisista syistä. On kuulemma halvempaa. Mylläsivät ison osan pihasta, kun piti kaivaa energiakaivoja ja maan alle putkia. Ehkä kylvettävä keväällä ruohon siemeniä isojen multalänttien päälle.
Kävin kaupassa. Ostaakohan kukaan enää lauantaimakkaraa? Minä ostin, kun iski yhtäkkiä aivan hillitön halu tähän lapsuuteni ajan yleiseen tuotteeseen. Teen ehtoolla voileivän. Eilen laitoin kasvisgratiinia ja vaikka itse sanonkin, tuli hemmetin hyvää. Riitti mukavasti pakastimeenkin. Ja keittiöstä tuli ihanan lämmin, kun uuni oli toista tuntia päällä. Minkä päällä muuten?
En ollut edes kuullut skottilaisesta juristista, joka on kirjoittanut monta kirjaa. Herriet Tyce, johon aloin tutustua hänen kirjansa Keskiyöllä kaikki päätyy kautta. Takakansi kertoo kirjan olevan jännärin ja oikeusdraaman. Kirjan alun huomioon ottaen, tykkään Agatha Christiesta enemmän. Ehkä muutan käsitystäni päästyäni opuksessa pitemmälle. Luen vuoroon jo kerran huolimattomasti lukemani Fredrik Backmanin kirjaa Mies, joka rakasti järjestystä. Oikeastaan se tuntuu olevan kunnianosoitus Saabille. Luen muitakin kirjoja samaan aikaan. Tarkoittaa, että yöpöydällä on pino, joista valikoin kulloinkin haluamani. Luen aina vuoteessa ennen kuin yritän nukkumista.
Vieläkään en ole ollut Ateneumin uudessa näyttelyssä. Mutta menen. Pitäisi mennä Nespressoonkin ostamaan kahvikapseleita. Mutta ei samalla kerralla. Ateneumin jälkeen voin käväistä kahvikupposella jossain tai vaikka viinilasillisella. Ensi viikolla tapaan N:n. Ehkä lounaalle.
Tämmöistä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti