Menin ekssoottiseen Alanya-kauppaan. Olin päättänyt tutustua sellaisiin tuotteisiin, joita en ole ilmoisna ikinä edes nähnyt. Yhytin myyjän, joka suureksi hämmästyksekseni ei tiennyt kysymyksiini vastauksia ja piti hommata toinen tietäväisempi. Mikä on curuba? Passionhedelmän sukulainen. Kasvaa köynnoksessä ja syödään granaattiomenan tapaan vain siemenet. Ostin kaksi curubaa kokeeksi ja seuraavalla kerralla ostan enemmän. Olivat nimittäin aivan ihanan raikkaita, makeita ja justiinsa sopivia salaattiin ja jopa jäätelön kanssa. Jälkimmäistä en kokeillut. Luin netistä. Tietäväisempi myyjä halkaisi yhden curuban ja heti oivalsin miten syödään. Mispeleitä katselin, mutta tutustun ensin netin kautta hedelmään. Vihannespuolellakin minulle outoja. Yksi vihreä ryppyinen ison kurkun kokoinen kuulemma jonkunlainen chili. Liian tulinen minulle. Mutta karamellirasian ostin. Giloglu Turkish Delight. Sekä ihanasti tuoksuvan minttunipun. Pieni purkillinen munakoisotahnaa kiinnosti, jotta ostin senkin. Mitä sillä teen, selviää joskus myöhemmin. Ehkä pitaleivän kanssa. Piti kaupasta poistua hyvän sään aikana, ettei tulisi tuhlattua liikaa.
Tämän seikkailun jälkeen käppäilin Tokmannille ja sieltäkin tuli yhtä sun toista. Nyt oli jo lähdettävä kipin kapin kotiin. Tuuli voimakkaasti. Tuli kyyneleet silmiin tuulesta. Vastaantulijat luulivat minun itkevän. Koivuissa muuten jo aivan vihreät lehden alut. Kevät. Tuli suorastaan onnellinen olo. Kotona söin jugurtticurrykanaa. Koko keittiö tuoksuu mintulle. Panin minttunipun veteen. Ottaisinko turkkilaisen karkin?
Tuollaisissa kaupoissa käyminen on kivaa ja mielenkiintoista, koska niissa tosiaankin näkee kaikenlaista, mitä aikaisemmin ei ole nähnyt eikä edes tiennyt sellaisia olevan.
VastaaPoistaKeväässä ollaan vihdoinkin, vaikka nyt muutama viileämpi päivä onkin tulossa tällä viikolla.
Voi, ihana, rohkea Stadin friidu!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaKiitokset kommenteista niin Marjatalle kuin Anonyymillekin.
Poista