18. syyskuuta 2020

VIIKONLOPPU HUILIEN

 Sähköpostia Taidehallista. Tilaamani kirja Patricia Piccininistä ja hänen teoksistaan on tullut. Haen ensi viikolla. Meinaan tutustua paremmin tähän siliconitaiteilijaan.

Posti toi minun osoitteeseeni toisen ihmisen postia. Onneksi sentään saman talon. On leikittävä tänään posteljoonia. Taloa on alettu lämmittää. Tuntui aamulla kummallisen mukavalta ja sitten äkkäsin patterien olevan lämpimiä. Vihdoinkin. Katselin eilen pätkän Clint Eastwoodin elokuvasta A fistful of dollars (Kourallinen dollareita), ohjaus Sergio Leon vuodelta 1964. Tänään katsoin Areenasta loput. Hirmuista tappamista. Miehiä kuoli kuin kärpäsiä ja arkuntekijällä pyyhki hyvin. Kymmeniä ruumiita lojui pitkin raittia, kun hyvä mies ja pahat miehet ampuivat. Hyvä mies oli Clint Eastwood tietysti, vaikka herkkä liipasinsormi hänelläkin oli. Eastwoodin rooli tässä elokuvassa oli kaukana siitä tyylikkäästä lehtimiehestä elokuvassa The bridges of Madison county (1995). "Hiljaiset sillat" suomalaisnimeltään. Piti olla paljon nenäliinoja leffaa katsoessa. Vähän niin kuin nyt uudelleen näytettävässä "Pieni talo preerialla". Se itkettää aina kun on niin kaunista ja melkein kaikilla ihmisillä pikku kaupungissa on hyvä tahto.

Viikonlopun vietän kotona, mutta ensi viikolla liikutaan. Ostan kuminauhan ja taidekirjan sekä jonain päivänä Fabianinkadulta kirkkokynttilöitä. Antiloopin kortteliinkin on ajatuksena mennä. Saas nähdä toteutuvatko kaikki suunnitelmat juuri ensi viikolla.Onhan tässä syksyä ja ruskaa. K suree, jos Kämpin gallerian kellarikerrokseen ei ole hissiä, jossa Douglas Kirklandin valokuvanäyttely Coco Chanelista ja Marilyn Monroesta on. Olen aivan varma että on hissi. Nykyisin pitää ottaa huomioon kaikki vaivaiset ja rammat. Jätetään sitten menemättä, jos K ei pääse portaita. Hän on hissi-ihminen.

Jaahas, aurinko alkoi paistaa. Näyttää pitkää nenää Ailalle, joka säästi suuremmaksi osaksi ainakin tässä lähimaisemat. Ikkunoitteni edessä on puustoa ja joskus tulee mieleen, jos joku myrskyssä kaatuu, siitä koituu aikamoinen ryske ja akkunoita menee mäskäksi. Mökillä kovassa tuulessa kaatui mänty ja käytyämme kaupassa 10 km päässä, se oli haettu pois. Me kutsuimme asiaa varkaudeksi ja epäilimme vahvasti erästä henkilöä.


2 kommenttia:

  1. Eipä täällä Kaakonkulmallakaan sattunut sen suurempia myrskyvahinkoja, vaikka tuuli oli melkoinen. Muutamia tuulen pudottamia kuivia puiden oksia keräilin päivällä pihalta ja nostin yhden kesäkukkaruukun takaisin jalustalleen.
    Hiljaiset sillat on yksi elokuvien upeimmasta päästä. Upea ja melkein uskomaton tarina!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on luvattu, Marjatta, vallan kesäsäitä. Ei ole kuitenkaan tämän ajan 20 astetta samaa kuin heinäkuussa. Syksy on ja sillä sipuli.

      Poista