Minä laillani, kuten monet muutkin, olen pohtinut, mistä sanonta "Nähdä Napoli ja kuolla" tulee. Joitakin versioita olen kuullut ja nyt Liisa Väisänen kirjassaan Kaikki Italiani kertoo yhden. Uskottavimman! Alkuperäinen lausahdus latinaksi kuuluu näin "videre Neapolim et Mori". Suomennettuna "näe Napoli ja Mori". Mori on vanha kaupunki, jatkaa Väisänen, pohjoisessa Italiassa Etelä-Tirolin alueella. "Mori" sana kuitenkin myöhemmin kehittyneessä italian kielessä tarkoittaa kuolla-sanaa, verbin käskymuotoa. Napoli oli suuri kaupunki ja pohjoisen Mori pieni kylä. Latinalainen sanonta lienee tarkoittanut, että on hyvä nähdä sekä suurta että pientä. Vastakohtia.
Itse en Napolissa ole ollut. Minun Italiani päättyy Toscanaan. Italialaistunut ystäväni, jonka kanssa käyn etanapostitse kirjeenvaihtoa, asuu lähellä Napolia ja vierailee siellä usein puolisonsa kanssa, joka on Napolista lähtöisin. Mutta eipäs ole hänkään tätä tarinaa tiennyt Napolin näkemisen jälkeisestä kuolemasta. Joka ei siis pidäkään paikkaansa, vaan matkaajat saavat pitää henkensä.
Olen vielä alussa Väisäsen kirjassa ja luen haltioituneena. Niin moni asia minulle uutta ja ennen kuulematonta Italiasta. Liisa Väisänen toimi matkaoppaana maassa ja kertoo pitkät pätkät Venetsiasta ja gondolien historiasta. Niissä olen istunut ja kanaaleja kiertänyt. Ovat rakennettu epätasapainoisiksi,että gondolierilla on helpompi sitä oman ruumiinsa painolla ja liikkeillä ohjata. Tätäkään en ole tiennyt. Gondolin kuljettaja laulaa, ainakin saadessaan ylimääräistä, jos pyydetään. Minua kuljettanut lauloi myös. Veteli alkutahteja O Sole Miosta, jolla oma tarinansa. Laulu alunalkaen napolilainen, eikä siitä tietystikään pidetty, että venetsialainen sitä laulaa ikään kuin omanaan. Napolin kaupunki veti aikoinaan Venetsian oikeuteen laulun varastamisesta. Oikeus määräsi Venetsian maksamaan muodollisen korvauksen, joka summana ei suuri ollut, mutta Napolille henkinen voitto.
Aamu vasta alullaan. Pimeää. Minulla jo aamukahvi menossa. Heräsin aikaisin ja tuli hillitön halu kertoa Väisäsen tarinoita Italiasta blogiin. Olen opiskellut italiaa yhden vuoden Istituto Italiano di Cultura-laitoksessa Helsingissä. Kaikki se vähä oppimani on karissut muistista pois. Vuosi ei olisikaan riittänyt. Miksi sitten into lopahti, en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti