1. elokuuta 2019

EI MITÄÄN KIVAA ENÄÄ ROOMASSA

Vein Italian paketin postiin. Saas nähdä, mitä ystäväni ajattelee Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajasta? Tarkoitus oli näyttää, mille suomalaiset suovat hymynsä nykyään. Helsingin Sanomat muuten kertoi, mitä Roomassa ei saa enää tehdä. Ei saa kylpeä suihkulähteissä, ei pasteerailla ilman paitaa kaupungilla eikä syödä epäsiististi historiallisten nähtävyyksien liepeillä, ei liioin sallita gladiaattoriasuisia roomalaisia, jotka ottavat maksun valokuvaamisesta turistilta, ja jyrkästi on kielletty lauleskelu julkisissa liikennevälineissä. Rooman omilta asukkailta on kielletty pyykin ripustaminen kuivumaan katujen ylle. Minä en ole koskaan Roomassa ollut, mutta voisin kuvitella monen kiellon tappaneen ison osan kaupungin romantiikasta. Sitä en tiennyt, että turistit ovat kauhoneet Sardiniassa hiekkaa mukaansa matkamuistokseen. Ei saa enää kauhoa! Ystäväni ei asu Roomassa, vaan Napolin lähellä, mutta käy vuosittain useasti nauttimassa pääkaupungin taideannista. Ja sitä piisaa!

Mitä matkamuistoihin tulee, siis niihin ilmaisiin, joita napataan milloin mistäkin, esimerkiksi juuri jalkojen alta maasta, niin olen itsekin syyllistynyt. Ajellessamme Espanjan Sierra Nevadan rinteillä, otin muistoksi muutaman pienen kiven yli 2000 metrin korkeudessa. Ovat vieläkin tallella. En joutunut tullissa tarkastukseen. Olisi ollut ehkä kovin pieni rikkomus, jos sitäkään. Tiedän kuitenkin ihmisten häikäilemättömyydestä viedä kaikenlaista, stukkokoristuksia seinistä, Mona Lisan Louvresta, syömävälineitä ravintoloista, kylpytakkeja hotelleista jne. Näitä näpistyksiä, ehkä Mona Lisaa ja stukkoja lukuunottamatta, pidetään melkein luvallisina matkailun luonteeseen kuuluvina.

Huomenna menen kuuntelemaan jazzia. Ylihuomenna on kuulolla slangia Oodissa. Seuraavalla viikolla on klassisen musiikin vuoro ja vähän muutakin menoa. Tähän tapaan hissun kissun syksy saapuu.


2 kommenttia: