Oikeastaan, tämän tunnustan, en tiedä Virosta juuri mitään. Historiasta hyvin vähän, ensimmäisestä itsenäistymisestä en edes senkään vertaa, toisesta jälleen vähän. Miksi tämä Suomenlahden takainen naapurimme on jäänyt minulla näin paitsioon? No, kävin siellä Neuvosto-Viron aikana kerran ja sitten toisen itsenäistymisen vuonna 1991jälkeen useammin. Muualla kuin Tallinnassa en ole ollut. Pitäisi hiukan hävetä ja häpeänkin. Turisti-Tallinnan tiedän ja se kohdallani tarkoittaa muutakin kuin terasseja ja sikäläistä Stockmannia. Kummatkaan eivät minulle tuttuja, mutta jotkut ihanat ravintolat kyllä, museot, vanha kaupunki, vanhojen talojen ovet, punaiset tiilikatot. "Puhutteko suomea?" koska ei pidä kuvitellakaan, että suomen puhuminen olisi itsestään selvyys. Englantia? Kyllä.
Miksikö kiinnostus Viroa kohtaan on nyt kasvanut? Siksi, että luen Sofi Oksasen Puhdistusta. Olen googlettanut ahkerasti ja ahmin teosta melkein malttamattomasti sivu sivulta. Kirja on palkittu monella taholla Finlandia-palkinnon lisäksi, enkä yhtään ihmettele, miksi. Tämä kirja on hyvä! Ei kepeä, mutta realistinen kuvaus Virosta 1940-luvulta alkaen. "Miehiä oli neljä. He eivät koputtaneet, he astuivat sisään kuin isännät..." Näin tapahtui monessa talossa, lietsottiin pelkoa ja kuolemaa. Ihmisiä siepattiin, pantiin yöksi pimeään kellariin, kuulusteltiin, syytettiin...
Olen siis Viron 1940-luvulla, josta vähitellen siirryttiin eteenpäin ja kohti toista itsenäistymistä sekä kohti normaaleja oloja. Turismi 1990-luvun alussa vasta tulossa ja jo nykyisin mittava tulonlähde maalle. Sinne mekin euromme kannamme.
Menen taas lukemaan mitä nyt kuuluu Aliidelle, kun 1950-luku jo häämöttää. Miltä tuntuu olla naimisissa ja miten hän tottui miehensä Martinin "hampaiden välissä oleviin sipulin varsien jäänteisiin", pitkiin kainalokarvoihin, jotka olivat kuin "ruostunutta rautalankaa". Ajan myötä hän hyväksyy ja tottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti