Ostin kirjan. Mainetta ja mainosta saanut Suoliston salaisuus. Tutkija Giulia Enders, Seven 2017 (1. painos 2015). Aika hurja opus sisäkaluistamme ja niiden itsenäisistäkin toimista. Suolistosta ei juurikaan puhuta. Miten suolistonne voi? Onko vatsanne toiminut? Suolella on hermosto. Ruoan kulku suolistossa. Kakunpalan matka suusta pyttyyn. Aikamoinen prosessi. Enders on kirjansa kirjoittanut yleistajuisesti huumorilla höystäen. Kirja tarkoitettu meille kaikille, joita kiinnostaa, mitä suolistossamme tapahtuu. Minua kiinnosti/kiinnostaa. Taidankin seuraavan kerran, kun kimppuuni kauppakeskuksessa hyökätään käytyäni apteekissa ja apteekin pussi näkyvästi keskusteluun houkuttavana esillä (ei edes välttämättä lääkkeitä), kääntää lääkekeskustelun suolistokeskusteluksi. Suolistossa on jotain sellaista, jota me häpeämme ja vältämme puhumasta. Se on tabu. "Suoli" sanana jo arvelluttaa. Sitä on kuitenkin meissä itsekussa aika monta metriä ja on tärkeä elin. Kirjan nimikin Suoliston salaisuus viittaa johonkin sellaiseen, josta ei ole lupa puhua ainakaan julkisesti. Tämän kirjan jälkeen ei siinä sitä paitsi ole enää mitään salaista.
Ystäväni K ehdotti joko Tuomiokirkon Johannes-passion kuulemista tai Matteus-passio Johanneksenkirkossa. Bachia alusta loppuun. K sai tehtäväkseen asian ehdottajana järjestää meidät jompaan kumpaan huhtikuussa. En ole koskaan ollut. En liioin kuullut Cantores Minores-kuoron esityksiä. Ehkä nyt olisi korkea aika tutustua.
Miten elämäni on nykyisin niin vahvasti musiikkipitoista? Tähän asti ollut vain mitä ooppera, operetti, äänilevyt ovat minulle tarjonneet. Tosin satunnaisesti ja todella harvoin menneinä vuosina jokunen konsertti kummitätini tai äitini seurana. Kerran kauan sitten jopa Tampereellakin konsertissa. Muistini mukaan laulusolistina Dilbér, kotoisin Kiinan uiguurialueelta? En mene vannomaan.
Ostin minä toisenkin kirjan: Veijo Meri Everstin autonkuljettaja. Meren teoksia olen lukenut, vaan en tätä. Aloitinkin jo sen ja panin Musiikkitalon käytetyn pääsylipun kirjanmerkiksi. Sysmään kuitenkin ollaan menossa Peltolan kyydissä. Poukkoilen edelleen kirjojen kanssa, muutama luku yhtä ja viisi toista kirjaa. Kolmattakin vielä ehkä.
Lähetin A:lle meilin. Hyvin musiikkipitoisen. Saattaa olla himpun verran minulle kateellinen, koska hänen nykyisessä kotikaupungissaan kulttuuripuoli on hiukan huonolla tolalla. Satsataan enemmän kulinaarisiin nautintoihin ja aurinkoisen rannan kuumaan hiekkaan. Helsingistä hänellä ei ole ollut juuri minkäänlaista kuvaa ja saattaa olla, että sekin vähä varsin epämääräinen otos täältä pohjolan raukoilta rajoilta. Tätä korjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti