31. joulukuuta 2017

ENÄÄ TÄMÄ PÄIVÄ

Viimeistä siis viedään. Tämä päivä enää tätä vuotta ja siihen päättyy. Nyt on aamu, ja taas luultavasti teen sen tempun, että menen illalla tänä vuonna nukkumaan ja herään ensi vuonna. Näin on monesti tapahtunut jo puolisonkin aikana hänen sairastuttuaan. Olin aina uupunut. Nyt en ole, mutta en viitsi valvoa. Kyllä se vuosi vaihtuu ilman minuakin.

Olen Niemessä jo aika pitkällä ja hymyillyt olen paljon tekstiä lukiessani. Kirja isolta osin kirjoitettu puhekielellä, jossa vilahtelee joukossa slanginkin sanoja. Tuli mieleen Sieppari ruispellossa. Muuta yhtäläisyyttä ei ole. Paikka paikoin joku kukkahattutätimäinen lukija saattaisi vaikka paheksua kirjailijan kieltä. Ja tietysti loukkaantuisi.

Puhelin oli eilen soinut, enkä taaskaan kuullut. K soittanut kaksi kertaa. Kunhan tästä päivä valkenee, niin kysyn, millä asialla oli liikkunut. Jos olen muualla kuin siellä, missä puhelin on, en sen ääntä kuule. Minulle on joskus sanottu, että olisi hyvää pitää se aina mukana. Minusta ei. Olen oikean lankapuhelimen aikainen ihminen, eikä silloin edes voinut puhelinta retuuttaa mukana, vaikka sitten myöhemmin siihen sai erittäin pitkän johdon. Oli se minulla joskus mukana parvekkeella sen pitkän johdon päässä, ja tuntui eri hienolta puhua "ulkona". Kännykoiden tultua, tämmöinen asia ei enää tunnu miltään, kun voi ratikassakin puhua tai Timbuktussa tai sienimetsässä. Jopa "lankapuhelimen" voi ottaa mukaansa, kun se ei ole enää langan päässä sekään. Ei sentään ulkomaille, mutta Suomeen kaikkialle. En ole kokeillut.

Minulta ei heru mitään tarkkaa yhteenvetoa vuoden 2017 minulle sattuneista tapahtumista. Vuosi ei ollut kuitenkaan millään lailla huono, ehdin kaikenlaista tehdä, nauroin ja itkinkin välillä, laihduin, luin monen monta kirjaa, tapasin ystäviä ja sain tietää, että minussa oleva luomi ei ole kuolemaksi. Yhden uudenvuoden lupauksen teen ja se on sellainen, että alan osallistua Slangin rientoihin, tutustua ihmisiin, jotka puhuvat slangia paremmin kuin minä. Ties vaikka olisi joku tuttu viime vuosisadalta!

Kiitoksia lukijoilleni lukemisesta ja HYVÄÄ VUOTTA 2018 MEILLE KAIKILLE!!!

5 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta Stadin Friidu!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aulikki. Samoin sinulle kaikkea hyvää ja mukavaa jo alkaneena vuonna 2018!

      Poista
  3. Hei, ymmärrän sinua Stadin Friidu. Oletko koskaan ajatellut, jos jollakin on sinulle todella hätä? Tai jos sinulla on hätä? Mieheni sisko on samanlainen, pitää linjat kiinni ja avaa vain silloin, kun itse haluaa, Ei me ihmiset saada olla niin itsekkäitä. Olen sanonutkin mieheni siskolle, etten ilmoita, vaikka veli menehtyisi. Sinulla on kivat blogitarinat, enkä niitä halua arvostella. Yh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Anonyymi. Ei minulla ole puhelin suljettuna (et lukenut oikein tekstiäni), vaan en kanniskele sitä mukanani kotona, eikä soiminen aina kuulu sinne, missä kulloinkin olen. Ei elämää voi elää niin, että ajattelee aina jollakulla olevan "hätä" ja siksi pitäisi pitää puhelin koko ajan kädessä. Ajattelen hiukan positiivisemmin puhelimen käyttöä.

      Poista