Olin hämmästyttävän viitseliäs eilen. Imuroimista, konepyykkiä, pledgellä pölyt pois, söin vain kasviksia, lakkasin kynnet, puhuin puhelimessa ja päätin olla menemättä Ouluun, luinkin vähän. Niin, ja korjasin kirjahyllyn yhden hyllyn paikoilleen. Siihen tarvittiin vasara, voimaa ja uusi pidike hyllyä varten. Joskus kyllä kaipaan miestä tämmöisiin puuhiin. Menihän vuosikaudet, kun sain hankkia apuväkeä muualta puolison sairastaessa. Nyt olisi taas miehen tarve. Nuorena toivoin meneväni naimisiin lääkärin, juristin tai puusepän kanssa. Tai jos mahdollista, mieluiten näiden yhdistelmän. Menin maisterin kanssa.
Olen nyt Valkoisessa elefantissa ja muissa kertomuksissa siinä tarinassa, kun Eva on juuri kohdannut matelijaksi luulemansa olennon. Myöhemmin Evalle selvisi, että olento on mies ja nimi Adam. Hän vaihtoi kohteliaisuussyistä se-pronominin häneksi. Heidät tehtiin kyllä samana päivänä, mutta ei siinä alkuhötäkässä ehditty tutustua. Eva keksi tulen, kekseliäs nainen kun oli, ja esitteli Adamille tuhkan ja kekäleen, savun ja liekit. Adam pani kätensä nuotioon ja poltti sormensa. Eva oppi ratsastamaan tiikerillä ja leopardilla ja piti kovasti tiikerin mansikan tuoksuisesta hengityksestä. Tässä kohdin kirjaa suurin piirtein olen.
Tarinat Mark Twainin tässä kirjassa ovat ilmestyneet teoksissa Humoreskeja (1935), Hyvää yötä I (1934) ja Hyvää yötä V (1938). Koska englannin kielisenä, sitä Karisto ei mainitse. Ehkä kuitenkin 1800-luvun puolella. Eva siis keksi tulen tyhjästä, kuten oli tapana tuohon aikaan. Twain ei ole kuitenkaan Evan tulen keksimisestä sanonut seuraavassa sanaakaan "on kolme asiaa, jotka nainen pystyy luomaan tyhjästä: hatun, salaatin ja perhekohtauksen".
Heräsin varhain tänään. Juon jo aamukahviani. Kyllä sen voi hyvin juoda jo kuuden jälkeen. Ikkuna on auki. Katu vielä unelias, mutta minä en. En näköjään enää tarvitse kahdeksan tunnin yöunia. Kaikki muuttui puolison kuoleman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti