On ruvettu kisaamaan tuubanheitossa ihan mm-tasolla. Enää ei riitä saappaanheitto, eukonkanto, suossa pallottelu, muurahaispesässä istuskelu, nyt on keksitty tuuban viskely. Me osataan! Mikään ei ole vaikeaa Suomen tunnetuksi tekemisessä keinolla vaikka millä.
Japanissa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä lähettiläs G.J. Ramstedt kutsuttiin keisarilliseen sorsajahtiin. Jokaiselle sorsastajalle haavi käteen ja ojan pohjia koluamaan. Sorsan osuttua haaviin, paikalle saapasteli keisarillinen sorsantappaja, joka väänsi linnulta niskat nurin ja vei saaliin mennessään. Ei haulikoita, vaan ystävällistä menoa, joka Suomen lähettilästä hiukan erikoisuudellaan hymyilytti. Ramstedt ei suinkaan mikään turha Suomen edustaja ollut. Hän opetteli japanin kielen, pystyi keskustelemaan kaikesta kaikkien kanssa ja teki lujaa työtä Suomen hyväksi. Tätä asiaa ei milloinkaan kiistetty. Hänellä olikin aikamoinen työ saada Suomi tunnetuksi niin Japanissa kuin muuallakin. Olimmehan vastikään itsenäistyneet ja monet pitivät meitä yhä Venäjän vasallimaana. Tämmöistä ja paljon muuta kirjassa Lähettiläänä Nipponissa.
A:lta tuli meili. On alkanut lukea hänkin Siepparia. Kommentti tulee myöhemmin. Valenciassa helteet jatkuvat. A ei jaksa tehdä juurikaan mitään 35 asteen kuumuudessa. Ilmastointilaitteet pelastavat sisätiloissa. Suomen 25 astetta on vähän noiden asteiden rinnalla. Kestäkäämme! Syksy saapuu ja talvikin tulee ajallaan pakkasineen. Sitten taas paleltaa.
Koko päivä meni eilen Dean Martinia kuunnellessa, semmoinen neljän tunnin varvi. Pesin koneellisen pyykkiä ja vaihdoin vuodevaatteet. Söin loput mansikat ja nyt siirryn hallaimien, mustikoiden ja kirsikoiden kimppuun. Ensi viikolla hankittava taas täydennystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti