19. huhtikuuta 2017

HORST


Minulla on nyt rauhallinen olo, koska tiedän. Olen blogissanikin jutellut uupumukseen asti ensirakkaudestani Horstista, johon tutustuin 16v. Olen väsyttänyt ystäväni ja itseni, olen lukenut Horstin kirjeitä, itkenyt ja toivonut hänet vielä tapaavani. Se ei ole enää mahdollista. Horst kuoli vuonna 2005. Noihin aikoihin näin unen, jossa olin läsnä näkymättömänä hänen hautajaisissaan.

Olen saanut yhteyden Horstin vaimoon, jonka olen kerran tavannut ollessani mieheni kanssa Horstin perheen luona Saksassa matkallamme Amsterdamiin häihin. Kuten arvata saattaa, tästä on  kulunut aikaa. Senkin jälkeen olemme olleet Saksassa, vaan emme enää tavanneet. Kirjeenvaihtokin loppui, joulukorttejakaan ei vaihdettu. Elämä kulki. Vuodet vierivät.

Viime aikoina olen hullun lailla yrittänyt etsiä Horstia ja hänen perhettään. Liityin Facebookiin. Löysin saman nimisen naisen, joka oli asunut kaupungissa, jossa minä mieheni kanssa vierailin. Nyt kotikaupunki on toisessa maassa. Kirjoitin sähköpostia ja toivoin parasta. Henkilö oli sama, jonka olen tuntenut. Sain oitis vastauksen. Hän voi hyvin, kuten aikuiset lapsetkin, joista vanhimman olen pienenä vauvana nähnyt. Mutta Horstia ei enää ole.

Nyt minulla on sähköpostiosoite. Toivon meidän elvyttävän vanhan ystävyytemme vuosikymmenten takaa ja olen äärettömän iloinen löydettyäni Horstin vaimon taas uudestaan. Hävitän Horstin kirjeet, suljen "muistolaatikon" ja annan menneitten olla. Minulla on nyt rauha.

4 kommenttia:

  1. Voi miten kiva!! Hänen nopea vastauksensahan kertoo selvästi, että hänkin on iloinen vanhan yhteyden löytymisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, iloinen tuntuu olevan. Olemme vaihtaneet posteja jo monesti. On paljon asiaa. Olisin niin kovin tahtonut, että Horst myös olisi tässä mukana. Toisin kävi.

      Poista
  2. Jeee! Ihana internet ja sen tarjoamat mahdollisuudet *hymy*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle Mudetikru tästä ihanuudesta.

      Poista