15. heinäkuuta 2016

SALAATTIA, MUTTA EI KEATSIA

Hiippailin eilen taas kauppakeskukseen. Oli oikein asiaa ja sitten ostin mansikoita ja hallaimia. Aurinko paistoi niin somasti, mutta tunteeni tätä kaupunginosaa kohtaan eivät muuttuneet. Istuin Citymarketin penkillä kokoamassa voimia kotimatkaa varten. Vieressä oli kaksi mammaraista ja ainakin toinen vaikutti paljasjalkaiselta helsinkiläiseltä. Toinen olikin hiljaa melkein koko ajan. Syntyisin helsinkiläinen kertoi, mitenkä Brahiksen kentällä oli hänen lapsuudessaan jonkunlainen vesimonttu, jossa Kallion lapset kävivät "uimassa". Uimapuvut puettiin päälle ja sitten veteen. Oikeastaan hänen tarinointiaan oli kivaa kuunnella, mutta pakkohan oli minun lähteä kotiin.

Tein salaatin, johon heittelin loput katkaravut ja keitetyn kananmunan. Muuten ne tavanomaiset, Lollo Rossoa, Friseetä, Rucolaa roimasti, kirsikkatomaatteja, avomaan kurkkua, mangoa (josta pidän hullun lailla) ja päälle muutama tippa valmista salaattikastiketta. Söin ja katselin keittiön ikkunasta ulos.

Soitin S:lle Tampereelle ja totesin, ettei meillä ole mitään yhteistä. Joskus olimme parhaat ystävykset, mutta S sairastui vakavasti Manseen muutettuaan. Oli taas ollut sairaalassa. Nyt en ollut edes varma, muistiko, tunsiko enää minut. Kun kerroin puolison kuolemasta, hän sanoi lakonisesti "aha". Ei liiku ulkona, kotiapua kolme kertaa päivässä, ruoka tuodaan. Hän väitti tyttärensä olleen jo kaksi vuotta naimisissa, vaikka ollut paljon kauemmin. On jo kouluikäisiä lapsiakin. Minun tuli niin paha olla ja ikävä vanhaa ystävää, jonka kanssa tein  matkoja ulkomaillekin. Me istuimme yhdessä pitkiä iltoja, nauroimme ja joskus itkimme. Ystäväni on mennyt jonnekin, jonne minä en yletä enää. Monta kuukautta oli edellisestä soitostani ja taitaa taas kulua pitkä aika seuraavaan.

Soitin Akateemiseen ja ihmettelin, missä viipyy Keatsin runoni?  Pian kaksi viikkoa tilauksestani. Lupasivat selvitellä asiaa. Ehkä en saakaan kirjaa. Miksi se sitten oli liikkeen tietokoneella ja vapaasti tilattavissa? Runokirjoja Itiksen Akateemisessa oli hämmästyttävän pieni valikoima. Eikö Bonnier´illa tykätä runoista? Käynkin seuraavaksi Suomalaisessa Kirjakaupassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti