Pärmänttäsin juuri eilen rakennusten sopimattomuudesta keskenään Helsingissä. Tänään Helsingin Sanomat paneutuu samaan aiheeseen. Museovirasto on iskenyt silmänsä Senaatintorin kulman graniittiseen pankkitaloon, joka tuli enemmän miljööseen sopivan talon tilalle ollen nyt asiaan ja tyyliin kuulumattomana Senaatintorin ympäristössä. Helsinki haluaisi päästä Unescon maailmanperintölistalle empire-kokonaisuuden kanssa, mutta graniittinen pankkirakennus ei sovi tyyliin. Ei sovi 1700-luvulla rakennettu Sederholminkaan talo Aleksin varrella torin puhdastyyliseen ympäristöön. Ainakin Sederholm jätettävä rauhaan! Mutta ei sitä tiedä, jos jonain kauniina päivänä jonain vuonna ilmestyvät puskutraktorit torin varrelle ja siinä hötäkässä menee niin pankkitalo kuin Johan Sederholmin vanha kotitalo. Olisiko maailmanperintölista niin tärkeä ja Helsinki niin kunnianhimoinen? Kummittelen katsomaan.
Pyykkäsin eilen uudella koneella ensimmäisen kerran. Puhdasta tuli. Kone jyskytti juhlalliset neljä tuntia peiton ja lakanoiden kimpussa, kun en saanut lyhyempää pesuaikaa asennetuksi taitamattomuudessani. Tänään opiskelen lisää. Kunhan ensin olen tointunut itselleni asettamasta tehtävästä imuroida huusholli. Huomenna tulee sijainen, enkä halua sälyttää hänelle ainakaan tätä työtä. No, enköhän tokene hommiin juotuani kahvin. Lonkka vihoittelee enemmän kuin muina aamuina. Huono nukkuma-asento? Metallilevyt siirtyneet? Ruuvit löystyneet lisää? Tiedä näitä. Tästä on kaikesta huolimatta köpiteltävä askareisiin.
Piha alkaa olla puista lentävien lehtien peitossa. Tuoksuu syksylle. Hiekkalaatikossa ei tehdä hiekkakakkuja. Risteilyalusten matkanteko Helsinkiin harventunut. On syyskuun puoliväli talvea odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti