27. helmikuuta 2015

ZIMBABWEN TERVEISET

Nyt olin pudota tuolilta aamulla! Kun tässä pärmänttäsin zimbabwelaisten lukijoitten virheellisestä määrästä blogissani, niin sain viestin Zimbabwen pääkaupunki Hararesta Virva Makazalta, joka lukee kännykällä Stadin Friidua. En olisi kuuna kullan valkeana uskonut, että noin kaukana on joku ihana ihminen löytänyt tekstini. Zimbabwen tiesin, tiesin Victorian putoukset, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Nyt kaivoin netistä lisää tietoa ja Harare on miljoonakaupunki, kolmisen kertaa Helsinkiä suurempi väkiluvultaan. Terveisiä Virva Makazalle! Kiitoksia viestistä!

Kuuntelin Olavi Paavolaisen elämää iltayöllä niin intensiivisesti, etten malttanut nukkua. Aamu olikin sitten hidastempoinen askarrellessani aamutehtävien kimpussa. Nyt on hetkinen aikaa taas istahtaa ja rentoutua.

Nyt on listattu ulkomaalaisille vaikeita suomalaisanoja ja -lauseita. "Hyvää yötä" on yksi. Kaksi vokaalia peräkkäin ei aina suju ja tenkkapoo on myös ng-äänteessä. Luettelossa on myös seuraava: hän juoksi jäätelöä syöden. Onneksi ei edes suomalainen tarvitse tätä kovin usein. Ja hupsustihan tässä menossa voi jäätelölle käydä. Saattaa muuten myös tämä "hupsustihan" kuulua vaikeasti äännettäviin.

Italiasta tuli pitkä kirje. Satikutia sai maan politiikka, Vatikaanin isäntä ja Italiaan änkeytyvät laittomat maahanmuuttajat. Jälkimmäisten määrä onkin sitten aivan muuta kuin Suomeen tunkeutujat. Hiljattain saatiin kiinni Venäjältä kävellen tullutta pari ihmistä keskellä rajavyöhykettä, mutta valpas rajavartiosto huomasi veijarit. Ei sieltä noin vaan dallata puskien keskeltä. Laillinen rajanylityspaikka Suomen ja Norjan välillä pohjoisessa onkin sitten toinen juttu. Puoliso ja minä olimme autolla menossa Kilpisjärveltä naapurimaahan, eikä rajalla ollut ketään. Jonkunlainen pieni talo oli. Pysäytin auton ja katselin, jos joku tulisi. Ei tullut. Lähdin kävelemään taloa kohti. Sisältä tuli mies, jolta kysyin rajanylitysmuodollisuuksia. Ei ollut. Kysyi kuitenkin, olisiko jotain tullattavaa matkassa. No ei ollut. Vielä kysyin, että näinkö vaan sitten mennään? Näin, sanoi ja paineli takaisin mökkiinsä. Puoliso ja minä olimme ei-kenenkään maan ylitettyämme Norjassa.

Kevättä povataan Suomeen tavallista varhemmin. Ei vielä kannata kaivaa kesämekkoa esille, sanovat säätieteilijät varovaisesti. Maaliskuu voi olla yllättävä. Kunhan ei tulisi paljon lunta kuitenkaan. En tykkää yhtään tämmöisestä ilman muutoksesta. Ennen meillä oli kunnollisesti neljä vuodenaikaa asianmukaisine säineen. Oli luotettavaa elämistä, kun tiesi, mitä on tulossa. Nyt vuodenaikojen rajat hämärtyvät, eikä tiedä mikä kulloinkin on. Lunta tulee siellä, missä ei koskaan etelässä ja täällä pohjoisessa ei enää tarvita villahousuja. Myrskytuulet pyyhältävät metsien yli tehden tuhoja mennessään. Emme aiemmin tunteneet edes trombi-sanaa. Eikä pieni ihmisparka voi tehdä tälle asialle mitään, jos sitten koko kasvihuoneilmiöllekään.







2 kommenttia:

  1. Kiitokset terveisista!a ilo on lukea blogiasi.

    Hyvaa yota todella on vaikea! Tai työyö. Ng-aanne ei ole vaikea naille shonaa puhuville, mutta se riippuu tietysti siita mita aanteita omassa kielessa on. Minulle taas shonan viheltavat s:t ja z:t on vaikeita. Onnek ei sentaan ole naksutuksia, niinkuin ndepelessa, jota puhutaan lannessa, Bulawayossa ja Viktorian putouksien suunnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Virva Makaza. Aikoinaan Tarzan minut kuljetti Afrikkaan ja siitä alkoi elämänikuinen rakkaus sitä maanosaa kohtaan. Myöhemmin tutustuin Keniaan Karen Blixenin ja Kuki Gallmannin kautta. Hyvät ystäväni asuivat vuosia Etelä-Afrikassa kuljettaen minut tarinoillaan taas sinne. Ja nyt olen Sinun myötäsi Zimbabwessa. Luin netistä shona-kielestä ja ymmärsin sen olevan yksi valtakieli. Kielikirjo Afrikassa on valtava, satoja ellei enemmänkin, kun luetteloon lisää vielä heimokielet, joista kai juuri shona on bantukieli. Juttelisin kanssasi vaikka kuinka pitkästi Zimbabwesta, mutta tila ei kommunikointiruudussa anna myöten. Kaikkea hyvää Sinulle sinne kauaksi.

      Poista