23. tammikuuta 2015

En tiedä, onko kukaan ihmetellyt, mihin katosin kaksi viikkoa sitten. Syynä poissaoloon oli täysin simahtanut läppärini, joka nyt on takuukorjauksessa. Pöytäkone ei liioin toiminut ja nyt minulla on ystävän lainakone pöydälläni. Kiitos kaikesta hänelle sekä M:lle, jotka myötäelivät ahdingossani auttaen minua lopulta pääsemään jälleen blogimaailman huomaan. Tässä olen.

Mutta hitonmoiset vierotusoireet oli. Ärtynyt olin ja ikään kuin jollain tapaa täysin pihalla.En nyt fyysisesti sairastanut, mutta maailma oli pysähtynyt. Blogia ei voinut kirjoittaa, äänikirjoja tilata, ruokakin Herkusta puhelimitse, pankkiasiat hunningolla. Hyvää oli se, että tein sellaista, joka tekemättä oli jäänyt. Huonoa se, että joutoajat kökötin television ääressä ja söin suklaata paljon. Nyt olen ostamassa uutta pöytäkonetta, kunhan saan tietokone-eksperttini mukaan asiantuntemuksineen. Lainakone edessäni on kaunis punainen läppäri, joka musiikillisesti avautuessaan soinnahtelee sievästi. Aikanaan pitäisi olla käytössäni myös vanha eheäksi saatettu läppärini. Kiitosten kera palautan tämän lainakoneen.

Mitään uutta ei ole tapahtunut elämässäni. Puolisoa hoidellut entiseen tapaan, tuuraajapäivinä asioilla ja ystävyyksiä ylläpidetty puhelimitse. Lääkäri kävi operoimassa puolison luomen selässä, hoitajat vaihtamassa siteen. Minäkin osaisin, mutta puolison aggressiivisuuden tuntien hoitotoimenpiteiden aikana, yksin en pysty. Onneksi saamme apua. Minulle on vakuutettu Kotisairaalan antavan apua aina tarvittaessa ja pitää kääntyä heidän puoleensa sen sijaan, että heti hanakasti kutsuisin ambulanssin. Olen ollut niin monta vuotta omillani, että uusien tapojen oppiminen vie aikaa. Kotisairaalasta myöhemmin.

Suorastaan olen ollut ylpeä siitä, että pystyn vaihtamaan lamput ihan putkilamppua myöten. Hulmahti tenkkapoo, kun olin ottanut irti myös sen pienen osasen lampun vierestä, enkä uutta saanut millään konstilla tilalle. Vaapuin tikkailla, kiroilin ja yritin yrittämisestä päästyäni. Ponnahti pois ilkkuen. Ei kun soittamaan J-P:lle naapurirappuun ja hän sai, totta kai, osasen paikoilleen ja laittoi vielä lampunkin. Mihin joutuisinkaan ilman naapureita ja ystäviä?

Tämä olkoon nyt tässä. Olen siis hengissä ja jälleen blogimaailmassa.




14 kommenttia:

  1. Tottakai ihmettelin. Hyvä ettei koneongelmia kummempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kivaa, kun poissaoloni on huomattu. Kiitos siitä, Kaisa Kyläkoski.

      Poista
  2. Hienoa, että olet palannut:) Ehdin jo ajatella, että olet itse sairastunut, onneksi se sairaus on vain koneessa! Hyvää talven jatkoa!

    VastaaPoista
  3. Kaipasin, mihin olet hukkaantunut. Toivottavasti mussutit Herkusta ostettua tummaa suklaata. Onhan siihen ihan täysi oikeutus, jos tietokone ei osaa yhteistyökykyinen. Kotisairaala postaus kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, taisipa, taisipa olla Herkun suklaata. Ihanaa olla taas kuvioissa mukana ja oman koneenkin saanen tuota pikaa. Tänään Kotisairaalasta.

      Poista
  4. Kyllä ihmeteltiin, ja Anoa lainaellen epäilin sinunkin saaneen jonkin ikävän pöpön tms. Hyvä, että se olikin "vain" kone :)
    Kevättä kohti!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polgara, kone meni niin äkkiä, vaikka menemistä oli enteillytkin, etten ehtinyt katoamiseni syytä selvitellä. Ehkä olisin jonkun lievän pöpön itselleni mieluummin ottanutkin kuin koneen menetyksen. Elämä oli nääs yhtä helvettiä ilman sitä. Juu, valoa ja kevättä kohti kohistaan.

      Poista
  5. Kiva kuulla sinusta, hieman jo ihmettelin, että missä luuraat. Eikös ole maailman ärsyttävintä, että itse yritä tehdä jotain, joka ei millään onnistu ja sitten tulee toinen, joka noin suit sait sukkelaan hoitaa asian. Mutta ihanaa on että on auttavaisia naapureita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kun on ilokseni ihmetelty hiljaiseloani, CurryKaneli. Ilman naapureita tulisin huonosti toimeen. Ja taas kirjoitellaan!

      Poista
  6. No on täällä ihmetelty ja mielessä kävi, että sulle tai miehellesi on sattunut jotakin. Oikein hyvä, että syyllinen olikin vain kone. Ja sitä paitsi, mitä huonoa on suklaan syömisessä? Häh?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, hei. Sattua voi todellakin ihan mitä vaan, mutta nyt katoamiseni jäljet johtivat suoraan sylttytehtaaseen.

      Että mitäkö huonoa suklaan syömisessä? Herttinen, yksi pala jo pullauttaa kilon lisää painooni ja kun en ikinä tyydy YHTEEN palaan. Se on katala nautintoaine, tämä suklaa. Olisi saanut olla rantautumatta aikoinaan Eurooppaan ja puut pitäneet kaakaopapunsa siellä jossakin kaukana.

      Poista
  7. Minä jo ehdin kaivata sinua!
    Elämä on hankalaa ilman tietokonetta! Ja sinulla vielä kaksinverroin hankalampaa, kun olet siellä kotona "töissä".
    Tervetuloa konemaailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tuulia. Oli se outoa, kun elämä osin pysähtyi menetettyäni sähköisen yhteydenpidon maailmaan. Kaikki jumissa, ei vain blogin kirjoittaminen, Piti pyytää apua ystävältä selviytyäkseni edes jotenkuten pankkiasioista. Nyt taas mukana kuvioissa!

      Poista