Eilen Lähilääkäreistä hoitaja jälleen kerran panemassa puolison vatsan toimimaan. Sillä saralla kun ollut päivätolkulla hiljaiseloa, mikä ei ole suinkaan suotavaa ihmisen hyvinvointia ajatellen. Nilkutin illan suussa roskikselle katse tiukasti askelissa, etten lankea. Varpaankynnet leikkasin puolisolta ja jalat rasvasin. Puoliso tykkäsi.Lajittelin lääkkeet dosettiin ja tunsin olevani kaikin puolin tarpeellinen. Niin, ja tilasin minä Herkusta ruuat. Tuodaan tänään. Hilauduin parvekkeellekin ja poistin yhden kuivuneen pelargonian. Raukkoja ei ole kasteltu viikkoihin. Hortensia on aikoja sitten heittänyt henkensä. Mitenkä paljon tänä suvena ovatkaan kasvini kärsineet? Rääkkäystä ja heitteille jättöä? Kasvithan kuulemma myös tuntevat kipua, närkästystä ja pystyvät kommunikoimaankin keskenään.Varmaan olen kaikkien kasvilajien mustalla listalla.
Ylimääräiset vaipat haettiin tänään. Työhuone siistiytyi heti päästyäni isoista laatikoista eroon. Minulla hyvä mieli ja vaippojen hakijalla ehkä vielä parempi, kun on pitänyt omakustanteisesti hankkia puolisolleen. Kertoi etujen kiristyneen ja hoidokin saamisen kotihoidon piiriin vaikeutuneen. Kunnat säästävät. Silloin vielä kymmenen vuotta sitten oli toisin, kun meillä sairastuttiin. Vuosien aikana on myös meiltä etuisuuksia poistettu ja monet hoitotarvikkeet ovat nykyisin omakustanteisia tai käyttömäärää rajusti supistettu. Joku jonkun kirjoituspöydän takana päättää, kuinka monta vaippaa päivässä menee. Mistä hän tietää? No, tästä asiasta olen käynyt kirjeitse ja puhelimitse keskusteluja eri tahojen kanssa kaupungin virkamieskoneistossa. Enkä kohteliaita perusteluja supistamisiin hyväksynyt saati ymmärtänyt. Mutta alistuttava vaan oli.
Marimekossa jälleen ehkä piirrelty kankaisiin toisten puita. Kirjakustantamo Random House tutkii, jos heidän lastenkirjassaan olevat puut on plagioitu Marimekon kankaisiin. Olisikohan niin, että Marimekon taiteilija on joskus selaillut Random Housen kirjaa ja alitajuntaan jäänyt kuvat puista? Aikanaan pullahtavat aivoista esille uutta kuosia suunnitellessa. Suunnittelija pitää omanaan. Taikka sitten Marimekon taiteilijoiden mielikuvitus ehtynyt ja otetaan käyttöön rajut menetelmät siinä toivossa, että kukaan ei hoksaa. Aina joku sen tekee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Valheella kun pruukaa olla lyhyet jäljet.
Meillä on tänään lihapullia kermakastikkeessa á la Herkku. Siikli-perunat pesen ja keitän. Jonkunlainen salaatti rustattava ja jälkiruuaksi herkullisia kotimaisia marjoja. Eilen jossain tv-ohjelmassa kerrottiin ulkomaisen marjanpoimijan puskevan yli 10-tuntisia päiviä ja keräävän sesongin aikana 5000 kg. Minä olen ollut jo aivan uuvuksissa saatuani kippoon muutaman litran. Kerran olen oikein ryhdistäytynyt puolukka-aikana ja kaksi ämpärillistä tuli, joista toisella ilahdutin ystävääni. No, aikaahan tästä on vierähtänyt totta kai. Ei minusta enää olisi ilman rikkoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti