4. maaliskuuta 2013

MUTINAA MAANANTAINA

Lumessa kahlaamistahan se eilen oli isoksi osaksi varsinkin Töölön puolella.Eivät olleet ehtineet aura-autojen kanssa sinne syrjäkylille.No,onneksi oli tarpojia ollut ennen minua,että oli syntynyt polku kinoksiin bussipysäkiltä sairaalan ovelle.Kopistin saappaat lumesta ja kapusin vuodeosastokerrokseen.Hissiä en käytä.Samat toimenpiteet kuten aina alkajaisiksi ja sitten vain istuin ja pidin puolisoa kädestä.Nyt minulla oli mukanani lisää taidetta Pieni taidekirjasto-sarjasta,Goya ja Bruegel.Näiden kahden taiteilijan väliin mahtuu kaksisataa vuotta ja Goya on se myöhäisempi.Heistä luin ja kuvia katselin teoksista.Mutta sitten puolison huonetoveri nousi vuoteesta ja kaatua tömähti lattialle.

En ehättänyt ottamaan kiinni,sillä ihminen menee nurin kyllä hetkessä.Ja minä istuin muutaman metrin päässä puolison sängyn toisella puolella.Ei käynyt kuinkaan,sanoivat hoitajat,jotka ilmestyivät salamana paikalle ja tätä vakuutti itse kaatujakin.Pantiin takaisin vuoteeseen,laidat ylös ja vaadittiin lupaus,ettei enää nouse. "Jos tulee vessahätä,niin soita".Huone hiljeni,mutta minulla oli paha mieli,kun en ollut pystynyt estämään kaatumista,vaikka yleensä olen aika vikkelä.En enää tutkinut taidetta,vaan panin sen laukkuuni.

Olin juuri katsellut kirjasesta Bruegelin Kerjäläisiä.Taiteilija tunsi kiinnostusta raajarikkoisia ja kerjäläisiä kohtaan ja kuvasi heitä mielellään.Muistui mieleen ne romanialaiset romanikerjäläiset Helsingissä,jotka olivat hankkineet kainalosauvoja rekvisiitakseen ja minua alkoi turkasesti taas harmittaa.Siitäkin huolimatta,että Bruegel oli kuvannut aitoa kurjuutta 1500-luvulla.

Jutta lähetti lämminhenkisen kommentin blogistani.Tuntui mukavalta.Saan aika harvoin kommentteja,jotta osaan iloita jokaisesta ja olla kiitollinen huomiosta.Kerroin miehellekin,mutta en ole aivan varma,ymmärsikö.Kerroin silti.

Pikkuserkkuni T soitti Kotkasta.On sairastellut kuten puolisonsakin.Huokasin.Jokapuolelta ikäviä uutisia.Itse näpytin numerot Ouluun Oulunsaloon ja siellä voitiin,onneksi,hyvin.Ei edes pikkukremppaa,kolotusta tai nuhaflunssaa.Takassa kuulemma roihusi tuli iloisesti,eikä luntakaan ollut sielläpäin sadellut.Oloni hiukan parani.C:n vointia en viitsinyt eilen kysyä.En juuri nyt jaksa olla myötämielinen hänen terveydentilalleen.Eikä C:llä ole nuhaa,kuumetta,kurkkukipua,väsymystäkään.Mutta jonkunlaista pientä yskimistä silloin tällöin,jota väittää flunssaksi. Kiukuttelee siitäkin,kun naapuri kyllä kuulemma kuulee seinän takana hänen yskähtelevän,mutta ei viitsi olla kiinnostunut ja soittaa.Minusta tuntuisi varsin oudolta,jos kotona yskäistyäni,puhelin soisi ja naapuri olisi huolestunut voinnistani.Ehkä tässä talossa yskimiset eivät kuuluisikaan seinien läpi,en tiedä.Minäkin olen kyllä niin piittaamaton,että antaisin naapurien yskiskellä yksiksensä,ellen sitten kuulisi tukehtumisen ääniä.En kyllä tiedä oikein minkälaisia ne ovat,mutta elokuvassa vaikuttavat dramaattisilta ja äänekkäiltä.Tästä tulikin mieleeni,että eilenehtoolla piti katselemani kaikenlaisia elokuvia tv:stä,mutta en katsonut yhtäkään.Menin nukkumaan.Ja nyt menen tiputtelemaan itselleni aamukahvit.Kiitos seurasta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti