9. tammikuuta 2013

JUTUSTELUA TÄMÄKIN

Luin minäkin eilen uuden kokoista lehteä nimeltänsä Helsingin Sanomat.Lojui Laakson sairaalan päivähuoneen pöydällä.Kotiin ei meille ole enää vuosiin Hesaria tullut.TV ja netti pitävät ajan tasalla.No,ei tämä tabloidi-kokoinen lehdykkä mitenkään minua ainakaan häirinnyt.Onhan muita lehtiä tullut luettua tässä koossa muitakin.On ainakin totta se,että on helpompi lukea kuin sitä suurta vanhaa lehteä.Paljon enemmän harmitti aikoinaan,kun Uusi Suomi lakkasi ilmestymästä.Tietysti ihmiset,jotka ikänsä ovat lukeneet isoa Hesaria ja tarvitsevat tottuakseen pitkän ajan yleensäkin muutoksiin,purnaavat tämän kaltaista uudistusta.Kyllä se siitä.Ainakin tabloidi-kokoisesta jää pienemmälle alalle painomustetta,jos Hesarista ylipäätäänsäkään nykyisin jää.Minulla oli ystävä,jonka keittiöpöydän vahakangas oli musta Hesarin kokoiselta alalta.Vuosikymmenet oli siinä samoilla sijoilla päivän uutisia lueskeltu aamukahvia juodessa.

Eilen aamulla piti hedelmä- ja marjavarastoa kotiin täydentää puolisoa varten.Mansikoita Egyptistä,hallaimet ja karhunvadelmat (blackberries) Meksikosta ja pensasmustikat kypsyneet Hollannissa.Muista puhumattakaan.Pinosin kärryyn kaikenlaisia hedelmiäkin.Kaukaa nekin. Frambois-leipomo sensijaan lähempänä ja sen ranskalaistyyppisiin tuotteisiin olen ihastunut.Puolisolle vein creme bruleen lounaan jälkiruuan virkaa tekemään ja aprikoosilehdykän päiväkahvinsa kanssa.Talo tarjosi kääretortun palan ja vaihtoehtona viipaleen pakkopullaa.Tänään vien Runebergin tortun.Runoilijalla sen enempää kuin rouvallansakaan ei ole ollut kuulemma mitään,näin kerrotaan, mainitun tortun kanssa tekemistä sen enempää kuin että Porvoossa Runebergin aikaan torttua leivottiin ja se kuului kansallisrunoilijankin kahvipöytään.Ehkä Fredrika-rouva antoi luvan nimetä tortun sukunimensä mukaan.

Pitäisi imuroida.Olen vähän,enkä niin vähänkään,laistanut tätä puolta kodinhoidossa.Usein myös syön jotain,josta tippuu muruja,olohuoneen tv:n ääressä ja sohvan edustaa koristaa matolla kaikenlaista ylimääräistä.Pyykkiä sentään olen koneeseen laittanut ja astiat käytettyäni pessyt.Ei tämä nyt aivan sotkuiselta näytä,mutta pölynimuria voisin tietysti rohkeasti käyttää.Jotenkin aika kuluu kaikkeen muuhun ja osa päivästä lohkeaa pitkästikin sairaalakäynteihin matkoineen päivineen.Humahtaa siihen hommaan useampia tunteja ja sieltä tultuani olen jokseenkin väsähtänyt.No,olisihan aamut.Kuten nytkin.C jo kerran moitiskeli.Itse kun on siivousfriikki.Eikä siedä ruuan valmistamisestakaan syntyvää hajua.Otatti liesituulettimen turhana pois.Lämmittää valmista varovaisesti.Onneksi tämmöisiä ihmisiä hemmotellaan suorastaan ruhtinaallisesti.Lämmittämistä vaille tai puolivalmista on mistä valita kaupat pullollaan gourmet-osastoineenkin.Minun polveni isoäidit tuskin näkemättä uskoisivatkaan kaiken runsautta.Mamma kun kaiken valmisti alusta loppuun Meilahdenkadun (nykyinen Eino Leinon katu) keittiössään puuhellansa ääressä.Siinä muuten paistuivat maailman parhaat ohukaiset täyteläisen ja maukkaan kauan muhineen lihakeiton jälkiruuaksi.Ei ollut Sahalahden Saarioinen avittamassa.Kanalan pito oli vasta ajatuksissa kartanon isännällä vuonna 1945.Siitä se alkoi: äitien tekemät.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti