Liputuspäivä sen merkiksi ja muistoksi,että 206 vuotta sitten juuri tänään Tukholmassa syntyi Juhana Wilhelm Snellman. Merkittävä mies Suomen historiassa,kirjailija ja valtiomies.Istuu Snellmaninkadun puolella Suomen Pankin edessä Emil Wikströmin veistämänä.Pystytysvuosi 1923.Komeasti liput liehuvatkin Helsingissä kovassa kevättuulessa.
Illalla katselin Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua.Kylläpä ensimmäisessä erässä suomipoika osasi pelata.Oikeastaan ja melkein Kanada pystyi vain katselemaan,kun meikäläiset kuljettivat kiekkoa.Sitten tuli väliaika ja seuraavat erät eivät aivan samoin menneetkään.Hävisimme ottelun.Minä kyllä menin nukkumaan,koska jääkiekosta mitään ymmärtämätön järkeni kaavaili Kanadan voittoa.Siihen malliin peli oli alkanut toisessa erässä kulkea.Ja niinhän siinä kävi."Hiiren ei pidä kuvitella,että sen varjo on yhtä suuri kuin elefantin",sanovat englantilaiset.
En yleensä ole urheilusta kiinnostunut,mutta yleisurheilua ja jääkiekon jännittävimmät ottelut katselen kyllä.Enkä pysty sitten millään pidättelemään hymyä,kun isot pojat tappelevat,kun oikein ollaan eri mieltä kuka töni ketä tai kuka vastapelaajista on tunkeutunut maalivahdin pyhälle alueelle.Juu,tiedän,etteivät nämä ole pelin pääasia eivätkä suinkaan kuulu rehdin pelin luonteeseen,mutta ihmisiähän pelaajatkin ovat ja kun oikein kiukuttaa,niin hanskat vain jäähän ja nyrkit viilentämään kuumia tunteita.Golfin pelaajat joskus kiukuspäissään heittävät mailansa pöheikköön.Ja pelin loputtua uhkaavat myydä koko setin ja siirtyä harrastamaan jotain tunteita vähemmän kuohuttavaa lajia.Nuorena tyttönä olin joskus isäni mukana hänen shakkiklubillaan (pelasin välillä itsekin ja vieläkin tiedän nappuloiden kulut laudalla),mutta siellä en koskaan nähnyt kenenkään hävitessään paiskaavan shakkilautaa nappuloineen parkettiin.Se onkin herrasmiesten peli.
SK:ssa tällä viikolla Hän-palstalla on tarinaa professori Heikki A.Reenpäästä,joka täyttää ylihuomenna 90v. Risto Lindstedt mainitsee tekstissään,että Reenpää ei suinkaan ole mikään hajamielinen professori eikä kangistunut "vanhus",vaan viriili herrasmies,jonka minäkin hyvin muistan ajalta vuosia sitten.Kustannusosakeyhtiö Otavalla oli niihin aikoihin Kattila-niminen tila Nuuksiossa,jossa otavalaiset sekä muuten kutsutut saivat ilon vierailla.Samoja maisemia ovat katselleet,joissa ihminen jo 5000 v eKr. on polkujaan tallannut.Nykyisin tila on valtion omistuksessa ja osana luonnonpuistoa.Heikki A.Reenpään nähneet,ja nykyisinkin näkevät, tietävät hänet sangen komeaksi mieheksi.No,Kattilassa oli jälleen jonkun sortin tilaisuus ja keittiöhenkilökunnalla piti kiirusta.Eräs piikanen piti huilitaukoa ja lähti rannalle.Joku meni vikaan ja hän pyörtyi. Heikki A.Reenpää,Pikku-Heikiksi usein vielä aikuisenakin kutsuttu, sattui paikalle,kun tyttö oli jo elpymässä ja rantahiekalla heräilemässä.Reenpää kumartuneena tytön puoleen oli ensimmäinen hahmo,jonka piikanen näki ja riemastui "voi,olenko tullut taivaaseen ja Jumala on noin komea ja kaunis".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti