Jos juon aamukahvini Klimtin mukista,jossa taiteilijan elämänkumppani Emilie Flögen kuva,niin huuleni osuvat juuri Emilien tuuheaan ja suureen,tummaan tukkaan.Sellaiseen jollainen on Lenita Airistolla.Jos vuosikaudet onnistun asettamaan huuleni samaan kohtaan,tulee Emiliestä ajan mittaan kalju.Pitänee ottaa tämä asia huomioon ja vaihtaa silloin tällöin mukia.
Helsingin tämänvuotinen muotoilupääkapunkina oleminen tuo kaikenlaista näytille.Eilen Teemalla Muotoilun huiput-ohjelma.Katselin.Kun näkee teollisesti tuotetun esineen,en ainakaan minä tule kovin syvällisesti ajatelleeksi,että senkin on joku aikoinaan suunnitellut,muotoillut,miettinyt ja ensin paperille piirtänyt.Asusteista ymmärrän tämän asian paremmin.Itselläkin jotain suomalaisten suunnittelijoiden tuotteita.Mutta että jokin varsin simppeli ja arkipäivän käyttöön tarkoitettu esinekin on alkanut elämänsä muotoilijan pöydältä.Totta kai on.
Jos pitelen käsissäni esinettä,jonka tiedän uniikiksi,onkin asia jo toinen.Jopa "hand made" panee ymmärtämään tavaran arvon. Ming-kauden ainutlaatuinen malja aiheuttaa suorastaan sydämessä lievän rytmihäiriön.Mutta että koristeeton yksinkertainen vati taikka ämpäri,vaikka halpaa peltiä tai muovia,on myös läpikäynyt pitkän suunnitteluprosessin.Ohjelma opetti,että passaa alkaa katsella ympäristönsä jokapäiväisessä käytössä olevia keittiökalujakin uusin silmin.Ties kenen kynästä on lähtöisin minun teräksinen desilitran mittani.
Useiden puukauhojeni alkuperän tiedän,vaikka niissä ei luekaan "hand made".Ne ovat papan (äidin isä) veistämiä.Hän harrasti puutöitä iltojensa iloksi Friherrsin mökillään.Perintökauhoja katsellessani näen papan pyöreän ja hyväntuulisen olemuksen edessäni.Istuin usein lapsena hänen sylissään ja olin hänelle "papan pallero".Hänen mieleensä tuskin koskaan juolahti,että minä "pallero" pyörittelen puurokattilassani hänen veistämäänsä kauhaa vuosikymmenten kuluttua.Muotoilija siis pappakin.
Larsson jää Ateneumissa ensi viikkoon.Huomenna puoliso hammaslääkäriin.Seuraava päivä menee kaupungilla ja torstaina on tuuraajapäivä.Tänään huushollitöitä,eikä ulos.Eilen olimme.Hämmästyin meren olevan jäistä vapaa Katajanokan edessä.Rantaraitille ei ollut menemistä.Kaupunki ei kunnosta teitä talvisin.On vain ihmisten kävellen aiheuttamat painaumat hangella ja niitä pitkin ei pyörätuolia lykitä.Auringonpaisteessa oli jopa lämmin.Tuuli viilensi ja varjopaikoissa kylmää.Korot kopisivat somasti jalkakäytävän paljaalla asfaltilla.Sieraimet täyttyivät kevään tuoksuilla.Pienten varpusten ääntely kuului orapihlaja-aidan sisältä.Harakka tutki lumihuippuista pesärykelmäänsä.Yksinäinen lokki lensi yli.Koiran kakkaläjä työntyi esille kadun varren lumikinoksesta.Suomenlinnan lautta puski tietään sekä avovedessä että jäitten seassa matkalla kohti Kauppatorin laituria.Kevät on tullut kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti