29. helmikuuta 2012

TURHAKE

Ihminen ostaa elämänsä varrella muutaman turhakkeeksi luokiteltavan asian tai tavaran. Kohdallani eilen oli kysymyksessä äänentallennin,sanelukone,miksi sitä nyt voikaan kutsua.En edes laatikkoa ole avannut,sillä Järki hypähti tänään aivokopastani esille,istahti pöydälle eteeni ja sai minut ymmärtämään,että jos pidän laitteen,olen umpihullu.Vaikkakin ajatuksena oli todistaa puolisolle hänen toisinaan esiin pulpahtavan kielenkäyttönsä loukkaavuuden.Nimittely ja rumat sanat koskevat,vaikka tiedän niiden johtuvan sairaudesta.Ovat tahattomia sanallisia ilmaisuja vailla merkitystä. Mitä olisin todistamisella saavuttanut? Olisin vain kaksinkertaistanut ikävän ja ruman puheen.Eikä puoliso olisi ymmärtänyt edes jujua,jos olisin koneen kautta ne hänelle toistanut.Neurologit ovat kertoneet ilmiön olevan ohimenevän tai tulleen jäädäkseen aivoinfarktin jälkimaininkina. Se on vain kestettävä ja otettava yhtenä sairauden ilmenemismuotona.Siispä palautan laitteen.Ostan paremman turhakkeen joskus.

Aurinko paistaa.Eilinen valtaisa lumimyräkkä on kuin paha uni.Oli pyydettävä kuljettaja avuksi pihahankien ylittämiseen.Hän oli jostain lämpimimmiltä mailta tullut musta mies,joka koko matkan siunaili talvea ja lumen paljoutta.Myöhästyi yli puoli tuntia haussa,josta en ollut tyytyväinen."Liikenneruuhka" on aina syynä.Miten ne muut kuljettajat,jotka hakivat asiakkaitaan,olivat tästä "ruuhkasta" ajallaan selviytyneet? Olin äkeissäni enkä sanojani taaskaan säästellyt.Eikä kaveri meinannut selvitä lumessa pyörätuolin kanssa,vaikka neuvoin vetämään.Ehkä olisi ollut parempi valita joku muu ammatti kuin vammaisten ja liikuntarajoitteisten kuljettaminen.Kuljettajille kun kuuluu pyydettäessä nämäkin avittamishommat,jos on sosiaalitoimiston kanssa sopimusta tehdessä näin sovittu.Ja minä olen.

Auringosta puheen ollen.Maailmanmatkaajaystäväni ovat jo nauttimassa lämpimästä Etelä-Afrikan alkavasta syksystä.Pääsivät parahultaisesti eilistä lumentuloa pakoon.Sielläpä nyt luovat katseensa Pöytävuoren suuntaan,ennenkuin lähtevät edelleen jo niin tuttuihin maisemiin.Ovathan asuneet maassa yli kuusitoista vuotta aikoinaan.Toinen etelämpien maiden kävijä Hepi nauttii Alanyan auringonpaisteesta,vaikka kuulemma on välillä sadellutkin.Kun täällä kukkivat jo valkovuokot,tulee Hepi takaisin Suomeen.

Tänään emme hiiskahdakaan ulos,vaikka ilma suotuisa onkin ulkoilemiseen.Lämmitän Herkun gourmet-puolelta ostamani valmiin ruuan ja vasta huomenna kaivelen taas pakastimeni saloja ja paneudun asiaan.Olisi siskonmakkaroitakin jäässä.Josko niistä keittoa? Juureksiakin monen sortin jääkaapissa.Ostin kerran parikin keittokirjaa keitoista.Niitä voisi joskus hyödyntää.Nykyisin en kovin fiinejä viitsi laittaa.Puoliso ei enää oikein maista eikä haista,huomaa eikä välitä,kunhan on jotain maarun täytettä.Ennen meillä paneuduttiin,nähtiin vaivaa ja sitten nautittiin.Aika aikaa kutakin,sanovat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti