26. elokuuta 2010

TOTTA TORSTAINA

Sanotaan ihmisen olevan johonkin koukussa,jos hän tuntee jonkunlaista intohimoa kohdettaan kohtaan.Noh,minä olen koukussa Hella Wuolijoen Niskavuoriin.Olen nähnyt eri teattereiden lavoilla lukemattomia kertoja kuin myös televisioruudussa,kuten tälläkin viikolla Loviisa,Niskavuoren nuori emäntä-elokuvan.Onhan siinä paatosta,on toki,mutta ihanasti.Ihmettelen,miten tämä Virosta alunalkaen Suomeen rantautunut Hella Murrik osaa kuvata hämäläistä luonnetta ja elämää niin loistavan hyvin.Hella on kotoisin Viron Walgasta,josta lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan ollen maansa ensimäisiä naisopiskelijoita ulkomailla.Hella avioitui Sulo Wuolijoen kanssa,josta erosikin myöhemmin.Meidän kirjallisuuden historiaan jäi Hella Wuolijoki (1886-1954) eritoten Niskavuori-näytelmillään.Näytelmät kertovat vahvoista naisista,työnteon ylpeydestä,rakkaudesta omaan maahan ja voimakkaista tunteista.Niitä en ainakaan minä kyynelehtimättä pysty katsomaan.

Eilen uutiskynnyksen televisiossa ylitti tieto,että bloggaamisella Suomessa ansaitsee.Tosin ei vallan hyvin,mutta ammattimainen kirjoittaminen on lisääntynyt.Mikäs siinä! Kun kerran rahkeet ja kiinnostus blogien lukemiseen riittää,saa kirjoittelija olla ylpeä itsestään.HS:n keskustelupalstalla puitiin asiaa ja muutama vanhempi amatöörikirjoittelija puhisi siitä,että blogit ovat nuorten kirjoittamia ja nuorille suunnattuja.Muotia,kauneutta,menopaikkoja.Sitä elämää,joka sen ikäisiä kiinnostaa.Mutta eikös olekin niin,että koko tietokonetouhu kotioloissa on enemmänkin nuorempien ihmisten juttu?

On olemassa semmoinenkin sukupolvi,joka ei joitakin vuosikymmeniä sitten ollut kuullutkaan tietokoneista,jotka köllöttävät omalla kirjoituspöydällä.Alussahan nämä vehkeet täyttivät kokonaisen huoneen namikoineen ja valoineen ollen vain tiettyjen ihmisten hallinnassa.Siitä se alkoi.Seuraavat sukupolvet syntyivät jo jokamiehen tietokoneaikaan ja nyt tämä on melkein jokaisen kodin tarvike.Yhä on kuitenkin isokin joukko meitä suomalaisia,joka ei tietokonetta käytä.Syystä taikka toisesta.
Maailma pyörii siltikin ja ilman tietokonetta olevat tulevat hyvin toimeen.

Nuoret vouhkoojat haluavat luopua kokonaan Helsingin seudun puhelinluetteloista,kun "jokaisella on tietokone ja navigaattori". Nämäkin HS:n keskusteluista,jotka virisivät kiivaana ilmoituksen tultua,että toinen jaettava puhelinluettelo katoaa.No,kaksi onkin ollut aika naurettavaa.Mitä siihen yhteen tulee,sitä tarvitaan,sillä jokaisella ei todellakaan ole tietokonetta ja kartan korviketta navigaattoria.On vanhempia ihmisiä,jotka ovat ikänsä puhelinluetteloon turvautuneet.Mihin sitä joulukortinkin lähettää,jos ystävää kaipaa vuosien kuluttua? Mihin soittaa,jos terveyskeskuksen numeroa ei muistikirjassa ole? Mistä saa tietää,onko lähiapteekki iltasella auki? Miten saa yhteyden lapsiin,jos numeromuisti pätkii? Näiden nuorten kirjoittelijoiden HS:n palstalla pitäisi ajatella hiukan pitemmälle kuin mihin asti omaa nenää piisaa.Vaikka maailma onkin nuorten,vanhenemista ei voi estää ja jokainen nyt navigaattorin ja tietokoneen omistaja saattaa olla joskus vuosikymmenten kuluttua itsekin tutun puhelinluettelon tarpeessa.Jaahas,mihinkäs minä paninkaan ne silmälasit?

Tähän kappaleeseen päästyäni olemme jo pitkällä iltapäivässä ja minä miehen kanssa ollut asioilla kaupungilla parturia myöten.Satoikin rankasti,mutta ei täällä minun kaupunginosassani.Odottelimme invataksia turvallisesti Stockmannin sisätiloissa ja sade sopivasti loppui kuljettajan tullessa ystävällisesti hakemaan.Oli taas kassi ja nyssykkä poikineen,josta raahaamisesta vasen olkapääni ei tykännyt.Minkäs teet?

Uusi minikokoinen sammakkolaji löytynyt Borneosta.Ilahdun aina näistä löydöistä.Se paneekin miettimään,mitä kaikkea sademetsät kätkevätkään uumeniinsa? Vaikkakin ihminen jokapaikassa rämpii,raiskaa ja riistää luontoa,on luonnolla jemmansa ja yllätyksensä.

Luonnolla ei ole kylläkään mitään tekemistä Kermit-sammakon kanssa. Muppettien edesmenneen isä Jim Hensonin leski Jane Henson lahjoitti Washingtonissa museoon alkuperäisen Kermitin.Sammakko on minuakin aikoinaan aivan hillittömästi tv:ssä naurattanut kuin myös muut Sesame Streetin hahmot.Yltäisköhän vielä nauruhermoihini asti? Ikä ja sen tuoma kriittisyys?

USAsta lisää,sillä se tulee Stockmannille ja tarkemmin Bostonin muodossa.Pitänee mennä katsomaan,mitä ovat merien takaa tuottaneet? Suuressa maassa ruokakulttuuriakin laajalti.Katsotaan mitä ostoskärryyn tarttuu. Sitä ennen kuitenkin kolean syyspäivän lämmikkeeksi ehtaa siskonmakkarakeittoa kotikeittiöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti