Tänään Palmusunnuntaina sataa vettä.Miten käy pikkunoitien noitameikkien? Eilen illalla kuuntelin jopa hurmaantuneena pitkästä,pitkästä aikaa sadepisaroiden pompahtelua ikkunaräystäässä.Siitä äänestä olen aina pitänyt,sateen äänistä.
Epäurheilijamainen minä katseli tv:stä sen verran taitoluistelua Torinossa,että näin,mitenkä Suomen Laura Lepistö sai mm-pronssia.Onnittelut! Onhan taitoluistelu kaunista katseltavaa vähän balettiin rinnastettavaa.Ei jäällä kovin kulmikas ja epämusikaallinen ehkä pärjäisikään.Tosin harjoittelulla pääsee pitkälle,jos muuten on lahjakkuutta.Joka tapauksessa: rinta vaan rohkeasti rottingille,suomalaiset!
Jos earth hour-tempauksella ajetaan hyvää asiaa,niin aina ei osu nappiin.Uudessakaupungissa oli pimeyden keskellä jalankulkija eksynyt kevyen liikenteen väylälle ja kohtasi tiensä pään tässä elämässä jäätyään moottoripyörän alle.Jalankulkijoille tarkoitettu väylä vieressä,mutta ehkä ilman valoja ei oikealle tielle osunut.Näin Suomen pimennystempauksen aikana.
Kelloja siirtelin normaaliajan aamutuimassa.Vielä on muutama hoidettava kesäaikaan.Kunhan kerkiän.Olisi mallikkaampaa tehdä se jo illalla,niin tietäisi,missä ajassa herää.Nyt meni tunnilla pieleen.Aamukahvi oli enää nippanappa "aamukahvi".Meinasi tulla "aamupäiväkahviksi".Nyt on kuitenkin kahvit juotu,paahtoleivät syöty ja miehelle annettu lääkkeet.On äänikirjan aika ja minä pääsin tätä naputtelemaan.
Kiittelin eilen maailmanmatkaajaystäviäni,jotka lähettivät minulle kirjekuoressa kirjanmerkkiorkidean matkatuliaisiksi. Kertoivat kukan olevan Singaporen kansalliskukan.Orkidea kuitenkin ostettu Malesian puolelta kuulujen kaksoistornien juurella olevasta ylellisestä ostoskeskuksesta,jonkalaista ei meillä olekaan Suomessa nähty.Kuultu on heiltä,jotka siellä päin matkailevat.Merkkiliikkeitä ja suurta eleganssia.
Tänään pitäisi olla leipomispäivä.Tuumailen palautuvani siihen aikaan,kun leivoin itse ruokaleivänkin.Oli iso puutiinu,jossa aina taikinajuurta sen verran,että pääsi uuden leivän tekoon.Enää ei ole tiinua,mutta on kippo ja yleiskone,jolla tavallinen hiivaleipä onnistuu hyvin alulle.Vastapaistetun leivän tuoksu keittiössä on yksi parhaimpia tuoksuja,joka hyvin päin sattuessa leviää rappukäytävänkin puolelle antaen kerrostalotunnelmalle kodikkaan leiman.
Helsingissä käydään puolesta ja vastaan-keskustelua meressä kelluvista taloista.En tiedä itse,onko onnistunut ratkaisu,kun kerran täällä Pohjoisen napapiirin tuntumassa ollaan.Somalta näyttää jossakin etelän kanavan tyvenessä vedessä tai joen uomassa.On oma viehätyksensä aivan varmasti.Jos hankkeet meillä toteutuvat,vasta yrityksen ja ehkä erehdyksen kautta tiedetään.Jos onnistuu, ihan hieno homma!
Lumikerros pihalla madaltunut huomattavasti.Plusasteiden voimalla,vesisateen ja yleisen haihtumisen.Meillä on pihanpuoli hiukan notkollaan ja isohkoon kuoppapaikkaan kertyy vettä.Joskus niin laajasti,että naapuritaloista tultiin ihmettelemään syntynyttä järveä.Pyörätuolin kanssa oli taiteilemista,kunnes keksin,että työnnän roskisvajan läpi,joka taas tiesi miehen nousemista tuolistaan ja autettuna pääsemään roskishuoneen toisesta ovesta ulos.Tätä ei montaa kertaa viitsinyt ja soitin huoltoon,josta sitten tuli kauhakuormaaja nostelemaan vettä pois.Saas nähdä,miten tänä vuonna käy.
Toinen vesitapaus kohdallamme oli,kun parveke muuttui vesialtaaksi.Eräänä aamuna huomasin veden nousseen viiden sentin korkeuteen.Eikun keräilemään korituoleja ja kaikkea sitä,mikä tekee partsin viihtyisäksi,soitto huoltoon,jossa asiaa ei oikein meinattu uskoa,kun asumme puolessa välissä kerrostaloa kuitenkin.Mies tuli,riisui kengät eteisessä (kuten aina Suomessa jostain syystä,vaikka eivät ole likaisetkaan).Minä kysyin,onko kumisaappaita tullut otetuksi mukaan? Kaveri hymyili ammattimaisen tietävästi ja alkoi sukkasilla kulun kohti parveketta.Pysähtyi ovella ja sanoi "oho" ja meni panemaan kengät jalkaansa.Sitten läpsytteli vesi roiskuen pitkin partsiani ja etsi ihmeelle syytä.Se löytyi,mutta ei meiltä,vaan kaikkien parvekkeiden läpi menevästä vedenpoistoputkesta,joka oli alhaalla jäätynyt ja nyt sulaessaan nosti veden meille asti.Sulatettiin loputkin ja veden pinta alkoi laskea.Minulle jäi vain lopputyöt,joita oli moneksi päiväksi hikoilun ja kiroilun myötä.Iso matto kuivahteli kylpyhuoneessa omia aikojaan,eikä mitään voinut panna parvekkeella paikoilleen,kun sen kuuluisan naisen logiikankin mukaan älysin kaiken alkavan alimmaisesta eli matosta.
Tämän kirjoitin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti