OIVASSA

 "Mä Kolmatta linjaa takaisin kuljen kerran. Ja rahaa on. Takaan sen..." Näin lauloi Fredi ja minäkin olisin voinut  eräänä päivänä, mutta kun en osaa laulaa. Pääsin vihdoin ja viimein Oivaan lounaalle N:n kanssa. Alusta loppuun itsepalvelua, joka ei saa minulta pisteitä. Ruoka kaikkine lisukkeineen oli aivan maltillisen maittavaa. Asteikolla 1-10 jossain 4 tai 5 paikkeilla. Ravintola on siisti. Minulla ei ole verrattavaa aikaa ennen sen remonttia, koska en ole Oivassa aiemmin ollut. Suosittu se on, ruokailijoita koko ajan. Ikärakenne enemmänkin seniorikansalaisten puolella. Asiakkaiden kannettava itse myös käyttämänsä astiat pois. Eikä vain kannettava. Pitää lajitella. Pöydän päällä nurkassa isoja laatikoita, joiden kyljissä luki mihin lootaan pannaan mahdolliset jätteet ennen kuin pääsee lautasista ja laseista eroon. Hiukan ällöttävää kauhoa ylijäämät oikeaan paikkaan. En tykännyt. No, nyt olen nähnyt tämän laulunkin arvoisen paikan, mutta ei ole houkutusta mennä uudestaan.

Oli vielä oikein kunnon mekkoilma. Eikä isommin tuullut, että hattukin pysyi päässä pitelemättä. Kuten ainakin stadilaiset tietävät on Porthaninkatu mäkeä. Oiva on Kolmannen linjan ja Porthaninkadun kulmassa. Jokainen katu mennessä on ylämäkeä. Jos ei olisi liikennettä, olisi hulppeat kelkkamäet talvella.

Ateroituamme lähti N omille teilleen ja minä omilleni. Minun kohdallani tarkoittaa menemistä Hakaniemen kauppahalliin ostamaan Madeleineja. Nyt onnisti. Lähetys Ranskasta oli juuri tullut. Söin kaksi  ja loput pakastin. Madeleine-leivonnaiset tulevat Ranskan Saint-Philibertista, joka on  Bretagnen alueella ja Bretagnessa oli kirjailija Outi Nyytäjällä vuosikaudet talo, jonka elämästä hän kirjoitti humoristiseen tapaansa kirjoja. Saint-Philibert tarkoittaa myös Pyhää Philibert jumiegeslaista, joka oli apotti 600-luvulla. Terveisiä apotti Saint Pepponelle Järkkyneen mielen luostariin!

Potter-kirjassa olen jo siinä kun Harry on päässyt noitien ja velhojen opinahjoon Tylypahkaan. Juna lähti laiturilta yhdeksän ja kolme neljännestä King´s Crossin asemalta. Harrya jännitti ja muitakin, jotka olivat menossa samalla junalla kouluun. Vielä ei ole taikoja opetettu, mutta pian. Minuakin jännittää.

KAUPUNGILLA

 Yhtäkään kirjaa en ole hänestä lukenut, en liioin nähnyt ensimmäistäkään elokuvaa. Mutta kuullut olen sitäkin enemmän. Hän on Harry Potter. Ostin kirjan Harry Potter ja viisasten kivi. Se onkin Potter-kirjoista aivan ensimmäinen. Olin kirjaostoksilla Rosebudissa tullessani kotiin kaupungilta. Kaksi muuta kirjaa ovat  Agatha Christie Neiti Marplen viimeinen jutttu. Kolmannen kirjan nimi Nauru ja se on filosofi Henri Bergsonin kirjoittama vuodelta 1899, jolloin se julkaistiin kolmena juttuna  Revue de Paris- lehdessä. Vuonna 1927 Bergson sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vuosia sitten olin kuuntelemassa esitelmää naurusta, yleensä komiikasta. Vanhempieni ystävä teatterimaailmasta sanoi komiikan olevan näyttämölajeista kaikkein vaikein.

Olin siis kaupungilla ja se tarkoittaa että lähinnä Stockmannilla. Espan puistoon asti en päässyt. Herkussakin olin ja se oli todellinen herkku. Muistutti aikaa, kun se oli vielä Stockmannin omistuksessa. Kaikenlaista kotimaista ja ulkomaista mitä  ajatella voi makeasta suolaisempaan. En ostanut paljoa, mitä nyt muutaman heräteostoksen, joka oli suklaata, lusikkaleipiä ja marmeladikarkkeja. 

Stockmannin vaateosaston myyjä muisti vielä minut ja siitä tuli lämmin olo. Käynhän siellä nykyisin hyvin harvoin. Ennen se oli minun lähikauppani. Myös jo silloin kun asuin Töölössä. Metrossa kotimatkalla oli toinenkin lierihattunainen ja hän katsoi asiakseen hymyillä minulle. Olimmehan hattuihmisiä, melkein sielun kumppaneita. Minä hymyilin takaisin. Kotona lämmitin myöhäisen lounaan, joka koostui aasialaisesta kana- nuudelikeitosta, jonka olin kesäkuussa laittanut ja pakastanut.

Kömmittyäni illalla vuoteeseen harkitsin mitä uutta kirjaa aloitan ensimmäiseksi. Päädyin Harry Potteriin. Olin kertakaikkisen iloisesti yllättynyt, enkä ihmettele enää Potterin saamaa ylistystä ja kiinnostusta. "Viisasten kivessä" Harry joutuu pienenä vauvana vanhempiensa kuoleman jälkeen sukulaisperheen huomaan ja kuluu kymmenen vuotta ennen kuin Harrylle selviää, että hän on velho. Tässä kohdin kirjaa rupesi nukuttamaan. Panin kirjanmerkiksi K:n joulukortin ja vedin peiton korviin.

Tänään pysyttelen kotona ja seurana on tietysti Harry Potter.

HEUREKA !

 Nyt olen keksinyt, miten saan tilaa kirjahyllyyni. Eräs ystäväni on sunnuntaisin kirpputorilla pääsemässä omista ylimääräisistä tavaroistaan eroon. Olen vienyt hänelle kirjoja ja myyntitulot niistä menevär suoraan  hänen taskuunsa. Olen oikein tyytyväinen keksintööni. Voin nyt ostaa uusia kirjoja, eikä tarvitse miettiä, mihin saan ne mahtumaan. Valikoin myytäväksi sellaisia, joita en taatusti halua lukea uudestaan.

Olen ollut kovasti hissukseen, mutta nyt pian alkavalla viikolla on tarkoitus matkustaa Stadin oikealle Stockmannille ja jos vaikka samalla piipahtaisin Espan lavan katsomoon. Olisi ukulele-musiikkia tarjolla, mutta kun en siitä järin paljoa välitä, niin ehkä kallistun enemmän Kaartin soittokunnan puolelle. Kesää on vielä jäljellä ja juuri olen aktivoinut itseni menoon ja meininkiin..

Tein intialaista curryä ja siitä tuli mahdottoman hyvää. Maistoin vain ja sitten panin pakastimeen. Tänään paistoin wokissa kaikenlaisia vihreitä ja terveellisiä. Jälkiruoaksi mehujäätä, joka ei ole minun valmistamaani. Ihan lopuksi pieni kupposellinen kahvia ja ranskalainen keksi. Kiinnostiko ketään?

Ruusubegonia parvekkeella paisuu ja paisuu. Täyttää jo koko pöydän ja varistaa kuivat kukat partsin lattialle, kun olen liian laiska niitä nyppimään. Kastelen kyllä melkein päivittäin. En ole mikään viherpeukalo. Mökillä kokkeilin kaikenlaista. Tilasin Hollannista pampasruohoa kun esite lupasi hienon kasvun näilläkin leveysasteilla. Lupasi väärin, Ei kasvanut vaan otti ja kuoli hyvin pian. Muita kokeiluja näin eksoottisten kasvien kanssa en tehnyt, mutta kotoisempien kohdalla onnistuin erinomaisesti. Joskus tulee ikävä mökkiä ja järven rantaa, pihan ruohosipulia ja aitan vierustan ahomansikoita. Kerääköhän niitä enää kukaan ja panee ruohonkorteen?

Tänään liputettiin Tove Janssoni kunniaksi. Minulla on yksi hänen kirjansa Bulevardi ja muita kirjoituksia. Se ei ole Muumeista, enkä edes ole mikään Muumi-fani. Mitä ne japanilaiset oikein näkevät Muumeissa? Ovat kuulemma ihan hulluina näihin olentoihin. Kai sitäkin tykkäämistä on tutkittu.

Nyt hyvää viikonloppua.

SE VIILENTYI

Ihanaa, ilma viilentynyt! Piti ihan panna huutomerkki. Pilviä taivaalla ja aurinko piilossa. Hengitys kulkee, eikä otsa kerää hikipisaroita. Eilinen kauppareissukin tuntui oikein mukavalta. Tarvitsin curryyn aineksia.

Koulut alkavat jo tällä viikolla, mutta onneksi perunannostoloma on pian. Kevyt laskeutuminen koululaisilla ahertamiseen. Muistan omasta koulun aloittamisestani sen, kuinka tuntui mukavalta ihka ensimmäisenä vuotena saada postia, jossa luki "koululainen" ja sitten nimi. Olinhan jo iso tyttö. Koulu oli valmistava koulu Töölössä ja sen käytyäni jatkoin samaisen talon oppikoulussa. Voi hyvänen aika, kuinka tästäkin asiasta on aikaa.

HS kertoo, kuinka eräs venäläissyntyinen rouva ei ole saanut Suomeen oleskelulupaa, kun oli kerran kääntynyt autolla väärään suuntaan Helsingissä. Se oli kieltämisen peruste. Hänellä on puoliso ja tytär täällä. Aikamoisen heppoinen peruste ja minusta täysin idioottimainen. Toivottavasti Helsingin Sanomien kirjoitus auttaa ja rouva saa luvan jäädä Suomeen perheensä luo.

Elokuu tulla tupsahti aivan kuin varkain. Enkä minä ole mitään kunnon kesäistä edes saanut aikaan. Kaikki suunnitelmat ovat jääneet toteutumatta. Viitsimättömyyttä? Kyllä. No, on tässä vielä aikaa ryhdistäytyä. Tuttava, joka ei koskaan käy taidenäyttelyissä, oli ollut Ateneumissa. Kertoi sen ja sai minut ärtyneeksi oman saamattomuuteni takia. Olin tietysti iloinen hänen puolestaan, että taide oli puhutellut. Minä aloitin näyttelyissä käymisen vuoden vanhana äitini kanssa, joka oli opiskellut Ateneumin silloisessa taidekoulussa. Olin kuulemma ihan viisaan näköisenä katsellut taulua, kun äiti oli nostanut minut syliinsä ja esitellyt Akseli Gallen-Kallelan Poika ja varis-maalausta.

Koska ei tästä nyt tämän valmiimpaa tule, lopetan tähän ja toivottelen mukavaa elokuun alkua ja tätä tiistaipäivää.