KESÄKUUTA ODOTELLESSA

 Menin kirjakauppaan. Ostin kaksi kirjaa. Frances Mayes Bella Toscana ja James Joyce Dubliners. Ensin mainittu ilmestynyt 1999 ja jälkimmäinen 1914. Otin ensimmäiseksi luettavakseni Joycen. Novelleja viisitoista kappaletta. Tarinoita Dublinista, jossa minäkin ollut. Toscanassakin ajellut, mutta nähnyt sen eri silmin kuin Mayes. On eri asia käväistä turistina kuin remontoida talo ja asua siinä. Toscanaa etelämpänä Italiassa en olekaan ollut., vaikka väitetään kaikkien teiden vievän Roomaan. Dublin tuli kohdalleni ollessani muuallakin Irlannissa. Ihastuin maahan ja sen silloiseen erilaisuuteen. En tiedä, mitä nykyisin ajattelisin. En päässyt halustani huolimatta tuttavuuksiin leprecaunin kanssa, että olisin saanut esittää hänelle kolme toivomusta, jotka tämä veijari olisi toteuttanut..

On mentävä ostamaan mansikoita. Kotimaisiakin on jo, mutta tietysti kasvihuoneessa kasvaneita. Avomaan marjat vasta myöhemmin ja ne ovat oikeita mansikoita oikeine makuineen. No, käyvät ne espanjalaisetkin avomaan tuotteita odotellessa. Olen vankkumaton mansikkafriikki. Joskus saatan hurjastella ja nauttia niitä samppanjan  kanssa. Tyylikäs yhdistelmä, ylellinen suorastaan. Jotenkin hiukan myös romanttinen.

Toukokuu päättyy huomenna eli viimeistä viedään. Alkaa virallisesti kesä.Vapaalla olevat koululaisjoukot notkuvat kauppakeskuksissa paremman puutteessa. Onhan se toisenlainen maailma kuin kouluhuone. Kukaan ei rajaa kännykän käyttöä. Kannatan täydestä sydämestäni yleistä kännykän käytön kieltämistä koulussa ja koulutuntien aikana. Näpyttelyä sittten jälkeenpäin ja muualla. Ja kyllä sitä onkin. Kaikkialla ja kaiken aikaa kaiken ikäisillä. Miten kummassa tulimme ennen toimeen?

Suunnitelmia on kaikenmoisia. Pakkomeneminen kaupungille. Kahvikapseleita. Samalla voi katsastaa keskikaupunkimeininkiä ja tehdä turhia heräteostoksia. Toisenlaista huvia saanen musiikin ilmaisesityksistä kesän mittaan ainakin Espan lavalla. Kunhan pitelisi kuitenkin lierihattuilmoja. Museot houkuttavat, kun hommasin uuden museokortinkin. Ettei olisi tullut tehtyä turhaan. Niin että on suunnitelmia ja syksy sitten näyttää, mitä tuli tehtyä.

M soitti ja puhuimme alustavasti visiitistäni hänen kotiinsa. K on luvannut tarjota minulle kahvit, kun tapaamme ja N:n kanssa on edelleen Oivassa lounastaminen tapetilla. Onkin mukavaa vaihteeksi syödä jonkun muun valmistamaa, kun itse olen taas ahkeroinut omien laittamisten kimpussa. Siitäkin huolimatta, että jotkut jaksavat ihmetellä innostustani kokata vain yhdelle. Kyllä yksineläjäkin voi ruoan laittoa harrastaa. Ja kun laiskottaa, sen kuin ottaa pakastimesta.