KESÄPÄIVÄ STADISSA

 Lähdin kaupungille. Ihan stadiin asti. Ilma suosi, kevyet vaatteet ja sandaletit. Tuntui hyvältä ja kesä oli sydämessä saakka. Tein ostoksia, katselin muita kesäihmisiä ja toivoin, ettei kesä loppuisi koskaan. Ostan nykyisin paperikasseja ostosteni yhteydesää. En muovisia, enkä ota mukaani omia. Ehkä johtuu halusta tulla nähdyksi juuri ostosten kanssa. Omaan kassiin voi piilottaa  vaikka ei tekisi ostoksiakaan. Nyt minulla oli paperikasseja ja kannoin niitä hyvillä mielin. Sain kulumaan monta tuntia nauttien jokaisesta minuutista. Ehkä taas jonain päivänä.

Luen yhä kirjaa Italiasta. Kirja tutustuttaa italialaiseen keittiöön ja pasta on pyhä asia. Eikä mikä tahansa makarooni. Itse tehtynä parasta ja reseptejä on satoja. Pyhä toimitus on myös pastan syönti. Yleensä ruokailu on aivan toista kuin meidän pikainen ateriontimme. Italiassa syödään joukossa pitkän pöydän ääressä ystävien tai sukulaisten kanssa. Tätä olen aina kaivannut meidänkin ruokakulttuuriimme.  Kirjaa lukiessa alkoi tehdä mieli pastaa. Pastakonetta ei minulla enää ole, jotta on tyydyttävä kaupan tuorepastaan. Ostin tortellinoja. Keittoaika pari minuuttia. Menettelee paremman puutteessa. Puoliso meillä teki pastaa. Milloin minkäkin laista. En olekaan sen jälkeen kotitekoista saanut. Mennään näillä.

Piti imuroimani,  mutta en imuroinut. Piti kaikenlaista, mutta panin pyykit vain koneeseen ja olin itse tekemättä mitään. Sain sentään aikaan muutaman puhelun ja sulatin palsternakkakeittoa pakastimesta. Kauppahallista ostin appelsiinisorbettia. Olen nyt ihastunut sorbettiin. Omenasorbetti ollut parasta tähän asti, mutta Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan kojusta se oli loppunut. Ostin kokeeksi siis appelsiinia ja hyvää sekin on. Mustaherukkasorbetti seuraavaksi.

Partsin kukat sen kuin rehevöityvät. Ruusupegonian ympärysmitta jo melkein metri. Aikamoinen pensas. Petunia vaatimattomampi, vaikka muhkea sekin. Valkoisen puulyhdyn sisälle panin kuivia kukkia, kunhan ne olin ensin itse kuivannut. Hyvän näköinen sekin asetelma. Kivaa partsilla on istuksia ja katsella sieltäkin kesää. Ensi viikolla jo jussi. Ei juhannustansseja, ei juhannusnoituuksia, ei miestä, eikä juhannusherkkuja. Otan iisisti. Kuten jo monet juhannukset, joulut ja vaput. Mukavaa juhannusta itse kullekin.

KESÄJUTUSTELUA

 Enää  ei kesäkuuta tarvitse odotella. Se on jo hollilla vahvasti. Täyttä vihreää kaikkialla, syreenit sun muut täydessä kukassa ja voikukat jo lampulla. On se nyt niin kesää että. No, sää epävakainen, eikä oikein tiedä, mitä päällensä pukee, kun viileältä ulkona tuntuu. Olen humputellut siellä ja täällä, tavannut N:n pariinkin kertaan ja kotona olen ollut ruoan laiton kimpussa. Tein mansikkahyytelöä ja siihen piti saada agar agaria. Lähdin pitemmällä olevaan hyvin varustettuun kauppaan sitä hankkimaan. Ja taas hämmennyin kaupan henkilökunnan ylenpalttisesta ystävällisyydestä. Ei siellä tarvitse etsiskellä myyjää, vaan heitä on aina lähettyvillä. Eivät osoita sormella suuntaa, minne mennä haluamaansa hakemaan. Myyjä lähtee avuksi. Tämä kauppa on asiakkaan taivas! Se on K-Citymarket.

Otin hyllystä Tim Walkerin kirjan Lost in Finland, jossa kerrotaan, mitä on olla ja asua amerikkalaisena Suomessa. Tim meni suomalaisen vaimonsa isän saunaan ja hänellä oli pieni käsitys suomalaisesta saunakulttuurista.. Muut perheen jäsenet olivat jo saunassa. Tim mietti, mennäkä maan tavan mukaan alasti, vai pannako vähän peitettä? Hän päätti olla kohtelias ja meni alasti. Oven avattuaan huomasi, että kaikki muut olivat pukeutuneet uimapukuun. Eivät olleetkaan nahkasillaan. Olen kirjan joskus aiemmin lukenut ja sen teksti tuntuu niin helpolta verrattuna Joycen Dubliners-kirjaan. Hidasta on, hidasta on Joycen lukeminen.

Tennistä televisiossa. Minulla ei ole Maxia, joten saan nauttia vain tärkeistä otteluista. Hyvä edes niin. Tykkään tenniksestä, vaikka itse en ole koskaan pelannut. En liioin jääkiekkoa, vaikka sitäkin mielelläni seuraan. Mutta nyt siis vielä muutaman päivän ajan tennistä Pariisisssa. Onneksi iltapäivisin, että aikaa jää muuhunkin.

Ensi viikolla taas stadiin ja samalla reissulla Stockmannille. Ehkä nautin kahvikupillisen tai lasillisen viiniä jossakin. Kuuluu kesään. Helsingillä syntymäpäiväkin. Sankari täyttää 475 vuotta. Onnea, Stadi!

KESÄKUUTA ODOTELLESSA

 Menin kirjakauppaan. Ostin kaksi kirjaa. Frances Mayes Bella Toscana ja James Joyce Dubliners. Ensin mainittu ilmestynyt 1999 ja jälkimmäinen 1914. Otin ensimmäiseksi luettavakseni Joycen. Novelleja viisitoista kappaletta. Tarinoita Dublinista, jossa minäkin ollut. Toscanassakin ajellut, mutta nähnyt sen eri silmin kuin Mayes. On eri asia käväistä turistina kuin remontoida talo ja asua siinä. Toscanaa etelämpänä Italiassa en olekaan ollut., vaikka väitetään kaikkien teiden vievän Roomaan. Dublin tuli kohdalleni ollessani muuallakin Irlannissa. Ihastuin maahan ja sen silloiseen erilaisuuteen. En tiedä, mitä nykyisin ajattelisin. En päässyt halustani huolimatta tuttavuuksiin leprecaunin kanssa, että olisin saanut esittää hänelle kolme toivomusta, jotka tämä veijari olisi toteuttanut..

On mentävä ostamaan mansikoita. Kotimaisiakin on jo, mutta tietysti kasvihuoneessa kasvaneita. Avomaan marjat vasta myöhemmin ja ne ovat oikeita mansikoita oikeine makuineen. No, käyvät ne espanjalaisetkin avomaan tuotteita odotellessa. Olen vankkumaton mansikkafriikki. Joskus saatan hurjastella ja nauttia niitä samppanjan  kanssa. Tyylikäs yhdistelmä, ylellinen suorastaan. Jotenkin hiukan myös romanttinen.

Toukokuu päättyy huomenna eli viimeistä viedään. Alkaa virallisesti kesä.Vapaalla olevat koululaisjoukot notkuvat kauppakeskuksissa paremman puutteessa. Onhan se toisenlainen maailma kuin kouluhuone. Kukaan ei rajaa kännykän käyttöä. Kannatan täydestä sydämestäni yleistä kännykän käytön kieltämistä koulussa ja koulutuntien aikana. Näpyttelyä sittten jälkeenpäin ja muualla. Ja kyllä sitä onkin. Kaikkialla ja kaiken aikaa kaiken ikäisillä. Miten kummassa tulimme ennen toimeen?

Suunnitelmia on kaikenmoisia. Pakkomeneminen kaupungille. Kahvikapseleita. Samalla voi katsastaa keskikaupunkimeininkiä ja tehdä turhia heräteostoksia. Toisenlaista huvia saanen musiikin ilmaisesityksistä kesän mittaan ainakin Espan lavalla. Kunhan pitelisi kuitenkin lierihattuilmoja. Museot houkuttavat, kun hommasin uuden museokortinkin. Ettei olisi tullut tehtyä turhaan. Niin että on suunnitelmia ja syksy sitten näyttää, mitä tuli tehtyä.

M soitti ja puhuimme alustavasti visiitistäni hänen kotiinsa. K on luvannut tarjota minulle kahvit, kun tapaamme ja N:n kanssa on edelleen Oivassa lounastaminen tapetilla. Onkin mukavaa vaihteeksi syödä jonkun muun valmistamaa, kun itse olen taas ahkeroinut omien laittamisten kimpussa. Siitäkin huolimatta, että jotkut jaksavat ihmetellä innostustani kokata vain yhdelle. Kyllä yksineläjäkin voi ruoan laittoa harrastaa. Ja kun laiskottaa, sen kuin ottaa pakastimesta.

JOS ISÄNI ELÄISI

 Tänään olisi isälläni syntymäpäivä, jos eläisi. Lähetin heti aamulla herättyäni tervehdyksen pilven reunalle. Heräsin hyvin varhain jälleen. Nyt jo mukillinen kahvia menossa. Plusasteita ulkona runsas kymmenen. Aion kauppaan. Tosin en ilmoista välitä, jos on mentävä tai ei ole, mutta menen yleensä silti. Nytkään ei ole mikään aivan pakko. Tuntuu mukavalta poistua hetkeksi omalta mukavuusalueelta, vaikka mukavaa on aina muuallakin.

Eilen juttelin L:n kanssa puhelimessa ja kiitin E:n kuolinilmoituksesta. Hetken ajattelin soittaa E:n puolisolle surunvalittelun, mutta kun on aikaa kulunut monia vuosia minkäänlaisesta yhteydenpidosta, niin jätin tekemättä. Juteltiin L:n kanssa niitä näitä. Lähtee tänään miehensä kanssa Tukholmaan. Hyvää ja turvallista matkaa.

Partsilla kukkii nyt. Ostin isot istutukset ruusubegoniaa ja petuniaa. Värinä punainen. Ei hullumman näköistä. Join siellä jo eräänä päivänä kahvia ja oikein kupista aluslautasineen. Siis ylen fiinisti. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. 

Helatorstai tällä viikolla. Helluntaihin ensi sunnuntaista viikko. Sitten aletaan odotella jussia. Ja sitten kesä kääntyy lopuilleen vähitellen kohti syksyä. Niin se meni se tämäkin kesä.

Luen Petri Tammisen kirjaa Suomen historia. Se on hyvin kaukana tavanomaisesta historian kirjoittelusta. Ei mitään vuosilukuja, mutta pätkiä tämän maan tapahtumista, joista osa jäänyt ihmisten mieliin. Ulkomaan apu jäänyt monen muistiin. Tuli Amerikoista paketteja, joita Punainen Risti ja Martat sitten jakoivat. Tuli kokonainen iso laatikollinen oikean käden käsineitä. Tuli värikkäitä  Havaiji-paitoja ja ne päällä miehet tekivät heinätöitään pelloilla. Armi Kuuselan valinta kauneimmaksi muistetaan myös ,kuten samoin keskioluen vapaan myynnin ruokakauppoihin sen tärkeän muiston ohella, kun Juha Mieto hävisi Lake Pacidissa Thomas Wassbergille sadasosasekunnin, josta kesti suomalaisen kauan toipua. Mieto toipui nopeammin. Olen kirjassa siinä paikassa, kun Suomi siirtyi euroon ja kansa ihmetteli uusia seteleitä ja osa jäi kaipaamaan markkaa.

Taidan käydä tiputtelemassa vielä yhden kapselillisen kahvia ennen kuin alan valmistautua tähän päivään.

TORISEIKKAILEMASSA

 Hakaniemen tori ei ole sama kuin ennen. Sama alennustila Kauppatorillakin. Tosin jälkimmäisessä on myyjiä kojuineen, mutta iso osa turistikamaa neljäntuulenlakkeineen. Olin Hakaniemessä eilen ja katsastin sen torin. Kävin hallissa ja se sentään on pitänyt kutinsa. Ostin provencelaisen aamiaisleivän ja pari lajia erilaisia hyytelöitä. Kalatiski houkutti eksotiikallaan ja myyjä olisi ollut valmis minua palvelemaan. Teki mieli krottia, mutta jätin sijoilleen. Satoi hiukan, joten dallasin sateenvarjon alla. Olin laitatuttamassa  kampaajalla hiuksia ja pätkäistiin rajusti. Kadun vähän, mutta onneksi tukkani kasvaa kuin ruoho. Ja jos kesäilmoja piisaa, voin piiloutua hatun alle. Kyllä se tästä.

No, ja Suomen jääkiekkojoukkue Ruotsissa sai mm-peleissä nenilleen ja lähetettiin kotiin. Turhaan hurrasin Antero Mertarannan kanssa kilpaa Kanada- ja Slovakia.otteluissa, jotka kummatkin meni niin kuin pitikin ja Suomi voitti. Ruotsille hävittiin ja nyt USA päihitti suomipojan ja siihen se loppui. Alkoi maitojunamatka.

L lähetti postia ja E:n kuolinilmoituksen Helsingin Sanomista. E:tä en ole vuosiin tavannut, mutta asuessamme naapuruksina yhteydenpito oli kaikin puolin aktiivista. Jumppatunteja, näyttelyitä, molemmin puolisia visiittejä jne. Nyt on myös E poissa rivistä. Siunaustilaisuus oli saksalaisessa kirkossa. Hyvää matkaa, ystäväni.

Tänään kuitenkin soitan pikkuserkulleni, jolla syntymäpäivä. Täyttää enemmän kuin minä, joka olen vasta 25v. Tästä muistutti L:kin kuolinilmoituksen mukana seuraavassa kirjeessään. Kiitoksia. Lähetin minäkin postia sähköteitse. Meni ihan eteläiselle Pohjanmaalle asti. Henkilölle, jonka olen hänen lapsuudestaan asti tuntenut. Kaikki nämä vuodet olemme tunteneet ja nyttemmin ystävyys tiivistynyt sähköposteihin. Pohjanmaalla minäkin kesiä viettänyt ja lavatanseissa jenkat ja polkat tanssinut. Voi niitä aikoja. Lava on kuulemma vielä tallella, tosin uudistettuna. Vieläkö jenkka sujuisi?

Tästä tulikin mieleen, että tänään Espan lavalla Big Band Marathon koko päivän. Ja on poutailma, aurinko paistaa. Lähtisinkö? Panen asian mietintään.

SVEITSISSÄ LAULETTIIN

 Kuulun näköjään siihen vähemmistöön, joka ei analysoi Sveitsin euroviisukilpailun tuloksia. Suomea on jokikinen vuosi povattu voittajaksi ja nyt oltiin aivan varmoja ihan jonkinlaisten tutkimustenkin perusteella. Minä suhtauduin neutraalisti, kun en uskonut hehkutuksiin. KAJsta odotin jotain ja olihan neljäs sija sitä. Voittaja Itävallasta lauloi kauniisti ja korkealta. Nyt saamme vuoden huoahtaa ja miettiä muuta. Esimerkiksi maailmanmestaruuskilpailua, jota pelataan jääkiekossa Ruotsissa.

Eilen piti lähtemäni tapaamaan erästä ystävääni, mutta peruin menoni. Alaselkä temppuili ja vei voiton. Laiskana olin. Sen verran kuitenkin, että laahustin partsille ja panin tuoleihin pehmusteet ja päätin ostaa kaksi parvekekukkaa. Huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Tämän uurastamisen jälkeen aloin katsella katkarapureseptejä ja tänään käyn kaupassa. Katkaravut ovat jo jääkaapissa. Kahta kokoa.

Joku varis pitää epämiellyttävää jöötä Töölönlahden rannalla. Koiranulkoiluttajat ovat olleet ilkimyksen hyökkäysten kohteena. Skattan asuntomme pihalla terrorisoi lokki. Sillä ja puolisollaan oli pesä roskisvajan katolla ja kaikki roskien viejät saivat tuta lintujen kiukun. Minulla oli aina sateensuoja avattuna ottamassa vastaan pommituksia. Opin ensimmäisen kerran jälkeen, kun sain mekkooni huonosti poistettavan muistutuksen luonnon armottomuudesta. Hyvä sihti näillä linnuilla oli.

Koivujen lehdet suurentuneet. On niin vihreää, niin vihreää. Kysyin eräältä naispuoliselta ystävältäni, tekikö pikkutyttönä kotileikeissä voikukista "voita". Ei tehnyt, mutta me tytöt Messeniuksenkadulla teimme. Sitten syötimme nukeille "voileipiä". Siinä ystäväni kanssa jutellessani alkoi tehdä mieli nokkoskeittoa. On vuosia, kun voin kerätä omalta pihalta mökillä nuoria nokkosia. Kyllä se keitto oli hyvää. Toreilla ei ole enää nykyisin niin kutsuttua maalaisrivistöä. Myyjillä oli vain pieni pöytä edessään, jossa oli metsämansikoita. herukan lehtiä, paratiisiomenia ja nokkosia ynnä muuta herkullista. Tästä on kauan ja torielämä muuttunut. "Maalaisia" ei enää ole.

Päivä jo niin pitkällä, että aamuun kuuluvat hommat aloitettava suihkuineen ja pukeutumisineen. Ja ei kuin ihmisten ilmoille.

TOUKOJEN KUUSSA

 Jaahas, on sitten jo toukokuun puoliväli. Vaikka ei aika minnekään kulu, mutta siltä tuntuu, että nopsasti se kuluu. Vastapäinen kerrostalo kadonnut lehvästön taakse, voikukat kukkivat ja huopahatut pantu talviteloilleen. Patterit kylminä kotona ja minä palelen. Haluaisin puhutella sitä henkilöä, joka sai taloyhtiön vähentämään/poistamaan lämmityksen.

Käväisin eilen partsilla ja löysin kaksi kuollutta ja kovasti kuivunutta mehiläisen raatoa. Mistä peijoonista olivat päässeet parvekkeelle? Imuroin ne pois ja imuroin vähän muutakin ja sitten kyllästyin. No, on pantava tuoleihin pehmusteet ja otettava lyhdyt pois. Ei näitä hommia sovi laistaa. Mutta kukkien hankkimisesta en ole varma. Aina on ollut semmoinen puutarha ja nyt jos ostaisin edes yhden. Panen ankaraan mietintään tämän asian.

Posti ilmoitti oikein kirjeellä alkavansa jakaa postia  varhain aamulla ja semmoisinakin päivinä, jotka eivät ole varsinaisia jakelupäiviä. Syyttävät paperipostin vähenemistä tällä toimenpiteellään. Asia selvä kuin pläkki. Minulle on aivan sama, mihin aikaan vuorokaudesta posti tulee, kun oikeastaan en saa muuta kuin kuusi kertaa vuodessa Tsilari-lehden ja yhden muun jäsenlehden. Kirjeitä ei tule, että oikein ilahduin, kun Posti lähetti. Ja sekin tuntui mukavalta, kun Itella-nimi, aivan idioottimainen muuten, jäänyt kaukaiseen historiaan.

Tuttavani sanoi, että blogin kirjoittelussa kerrotaan vain mitä kirjoittaja on kulloinkin syönyt. Kyllä minäkin olen tähän langennut ja aion vastakin. En nyt aivan ruokakirjoitteluna tätä pidä, vaikka nyt kerronkin, että tänään laitan lounaaksi iranilaista. 

Euroviisujen semifinaalin katselin ja olin iloinen KAJn puolesta ja toivotin Ruotsille onnea lauantain finaaliin. Tosin olen enemmän kiinnostunut jääkiekon mm-kilpailusta ja masentunut Suomen häviöstä Ruotsille. Huomenna kamppaillaan Sloveniaa vastaan.

Hitto, kun täällä on kylmä! Menen suihkuun ja puen paljon päälle sen jälkeen. Sitten teen mitä teen tai olen tekemättä.