TÄNÄÄN "LYÖKÄMME KÄSI KÄTEHEN..."

Olin kuulevinani herätyskellon soivan,vaikka en sitä soimaan ollut illalla asettanutkaan.Nousin ylös.Oli varsin varhaista.Kun olin yön nukkunut hyvin,mitä sitä ihmettelemään.Ja tässä nyt naputtelen Kalevalan päivän aamussa."Vaka vanha Väinämöinen eleli aikojansa noilla Väinölän ahoilla,Kalevalan kankahilla..."  ja Suomen liput liehuvat helmikuun viimeisenä päivänä "muinaisia muisteluita,noita syntyjä syviä..."

Minulla oli eilen vahva tunne,että puoliso on piristynyt sitten viime päivien.Oli.Silmät auki,selkä suora ja ajatukset kirkkaat.Odottaa kotiin tuloa.Söi halukkaasti viemäni vadelmat sekä  mangon ja banaanin palat.Lopuksi tuikkasin suuhun petite fleur-leivoksen.Minulle tuli sanomattoman hyvä olla.Parranajokin sujui kitkatta.Homma inspiroi muitakin huoneen miehiä.Koneet alkoivat surista vuoteissa.Kotimatkalla ei ollut matkustavaisia kulkuneuvoissa.Niin että kaikki hyvin.

Olin ollut aamulla kaupungilla ja nyt minulla on harmaata kynsilakkaa.En ole aikoihin kynsilakkoja katsellut kaupassa ja olihan siellä koko värien kirjo näytillä.Ennen muinoin oli vain punaista ja väritöntä lakkaa.Nyt ei hämmästytä,vaikka sormet kiiltelisivät vihreää tai sinistä väriä.Tämä,minkä ostin,on kuulemma tämän kevään väri.Pitäähän minunkin pysytellä toki muotitrendissä hereillä ja mukana ja kun tässä ei suurempia hankintoja ole tehty,niin päätinpä uusia lakka-arsenaalini sisältöä.Eikä kohdallani voi sanoa "löysi kuusi kultavyötä,seitsemän sinihametta" kuten Kalevalan Aino-neiti.Pienikin asia piristää.Tunnelmaan sopi hyvin Johann Straussin sävelet ja niin vetelin Radetzky-Marschin tahdissa kynnet uuteen uskoon.

Tämän viikon vielä huilaan.Sitten alkaakin kodin laittaminen puolison vastaanottokuntoon.Vuode sijattava,huusholli putsattava ja loput hankinnat kaupasta tehtävä.Sairaanhoitaja ja fysioterapeutti tulevat puolison mukana.Siitä se sitten alkaa.Mutta vasta ensi viikolla.

Hyvää Kalevalan päivää.

AAMUTUUMAILUA

Onnistun jokaisena päivänä matkustamaan kotiin päin Kivelästä bussissa ja ratikoissa,kun ne ovat piripintaan täynnä matkalle lähtijöitä.Reppuja,matkalaukkuja,kasseja,lapsia ja heidän vanhempiaan ja kirveleviä kolhaisuja jalkoihin matkatavaroista.Kolmosella mennään Eteläsatamaan ja nelosella Katajanokan laivaterminaaliin.Käyttämilläni busseilla 14,18 ja 39 tullaan kauempaa ja sitten vaihdetaan ratikoihin.Kyllä kansa matkustaa.Tunkeuduin kolmosesta yhtä pysäkkiä ennen ulos,kun alkoi ahdistaa tungoksessa.Vedin ulkona henkeä ja tunsin iloa tyhjästä tilasta ympärilläni.Keräsin voimia nelosta varten.Olihan sekin täynnä laivaan menijöitä.Kotiin oli päästävä,että ei kun sekaan vain.

Katselin Oscar-gaalan koostetta.Kauniita ihmisiä,kauniita pukuja,sanahelinää,ensikertalaisten pystin saajien lievää hermostuneisuutta ja vanhojen konkareiden rutiinia.Vuodet tehneet tehtävänsä joidenkin vanhempien näyttelijöiden kohdalla ja niinhän pitää ollakin.Eihän meilläkään enää Lasse Pöysti näytä Suomisen Ollilta.Enkä minä siltä valmistavan koulun ryhmäkuvan tyttöseltä vuosikymmeniä sitten.No,nyt on Oscarit jaettu,tunnustukset ja kehut annettu ja työt voivat jatkua filmimaailmassa.

Puoliso edelleen hyvin väsynyt.Kaartin soittokunnan esitykseen hänet vein,mutta tulimme pian pois.Ei jaksanut edes parranajon jälkeen paneutua hedelmiin.Peittelin miehen vuoteeseen ja hän oitis nukahti.Näitä kunnon vaihteluita on ennenkin ollut,mutta aina huolestuttavat muutokset huonompaan suuntaan.Ehkä tänään on paremmin.Yksi huoneen asukeista lähti kotilomalle.Odotteli kyytiä minun mennessäni ja vaikutti iloiselta päästessään vaimokullan luo ja hoivaan.Vielä yhdeksän päivää,niin minäkin saan omani kotiin.Onnellinen? Kyllä,mutta pelottaa,kun tilanne on jälleen uusi ja ennen kokematon.Olin samalla lailla huolissani yhdeksän vuotta sitten aloittaessani omaishoitajuuttani ja saadessani täysin minusta riippuvaisen miehen sairaalasta kotiin.Nyt on kokemusta ja silti olen epävarma uudesta yhä vaativammasta kaiken ajan vievästä hoitamisesta.Vasta- ja myötämäissä,niinhän se luvattiin.Dumas vanhempi on sanonut "onnellisempi kuin onnelliset on se,joka voi tehdä toiset onnellisiksi". Minä yritän tässä tehdä oman mieheni onnellisemmaksi tuomalla hänet kotiin,jonne hänen tiedän haluavan tulla.

PAPERI

Ulkomalaistaustainen (ei värillinen) mies bussissa tuli penkkini viereen ja tokaisi vieraalla aksentilla laukkuani osoittaen "paperi".Yleensä pidän näillä sairaalareissuilla ja muillakin retkilläni laukkua/laukkujani sylissäni ja niin nytkin.Toisessa on ollut nykyisin partakone,paperinenäliinoja ja puolison hedelmät ja hopeinen haarukka syöttämistä varten.Toinen laukku on se,missä on lompakko,Chanel 5 ja muuta tärkeää.En liikahtanut,en päästänyt laukuista irti enkä edes hämmästynyt,sillä olenhan kuukausien ajan tottunut kaikenlaisiin bussi-ja ratikkatapahtumiin.Kysyin mieheltä tyynesti "mikä paperi?" Hän ei vastannut vaan lähti nopeasti pois.En katsonut perään,luikkiko pysäkillä ulos.Katsoin ikkunasta kevätauringon lämmittämää kaupunkia.Mietin kyllä siinä istuessani,oliko kaveri vinksahtanut vai oliko siinä menossa kömpelö ryöstöyritys.Jokuhan olisi voinut päästää laukuistaan irti,jolloin kaveri olisi voinut hyvin ne siepata ja poistua muina roistoina seuraavalla pysäkillä.Olen varma,että kukaan matkustajista ei olisi kuitenkaan pannut tikkua ristiin minua auttaakseen.Ehkä konna oli tämän sekaantumaan haluttomassa kansassamme huomannut ammattia valitessaan.Mitä enemmän asiaa ajattelin,varmistuin että se oli ryöstöyritys.Huono sellainen.Ehkä mies oli aloittelija alalla.Niin,ja ehkä olisi yleensäkin tuottoisampaa tienistin kannalta opetella käyttämään suomalaisille tuttua termiä "rahat tai henki". Taikka ojentaa  samanlaisella tekstillä varustettu lappu,johon muinainen pankkirosvo Helsingissä oli kirjoittanut pankkineidin kauhuksi ja riemuksi "tämä on rystö".

Keneltäkään muulta en kuullut miehen tiukkaavan paperia.Tämä alkoi harmittaa.Oliko mies tullut siihen tulokseen uhria valitessaan,että olen vanha heikko naisparka,josta ei ole vastusta,vaan joka pelästyy ja suorastaan ojentaa laukut? Ei ollut nähnyt minun hyppäävän ketterästi ja nuorekkaasti paria päivää aikaisemmin liikkuvaan ratikkaan.Eikä liioin tiennyt sitä,että minussa on vielä älyä ja oveluutta,harkintakykyä ja että pidän laukuistani lujasti aina kiinni.Puhumattakaan siitä,että olen vahvasti tietoinen siitäkin,että Suomi ei ole enää mikään herrankukkaro tai takatuppula,vaan rajat auki oleva maa,johon saa dallata kuka vain pahoja tekemään.Ei minua pystytty takavuosina Tallinnassakaan ryöstämään,vaikka yritystä oli.Tappelin vastaan,kirosin ja pidin laukkuni.Siinä rytäkässä ei tahriintunut kunniani eikä suomalaisen sisun maine.Mutta takki tahriintui mukulakivien liassa ja pölyssä,kun turistimuija pani isolle ryövärille kampoihin ja voitti.Nousin ylös,ravistelin ja haukuin matkakumppanini Tarjan,joka ei tullut auttamaan.Tarja ei ole enää keskuudessamme.Ehkä hän joutui tiliä tekemään tästäkin asiasta Pyhälle Portinvartijalle,mutta asian vähäpätöisyyden takia portti taivaalliseen elämään avattiin ja Tarja marssi sisälle hiukan kuitenkin katumusta tuntien.

Kerron myös toisesta tapauksesta,joka iljettävyydessään on hirmuinen ja kamala.Liikalihava nuorimies ehkä 25v istahti vastapäätä ratikassa ja alkoi niistää kouraansa.Tämän kaltaista menettelyä näkee kadulla,kun mieshenkilö (yleensä mies) painaa toista sieraintaan sormella ja puhaltaa naapurisieraimen sisuksen ulos Siirtyy sitten viereisen sieraimen kimppuun ja sama juttu.Nyt emme olleet kadulla ja odotin,mitä seuraavaksi tapahtuu.No,hän nuoli muittamutkitta kämmenensä puhtaaksi ja pyyhki sen sitten huolellisesti kuivaksi puseronsa rinnukseen.Minä siirryin istumaan muualle.Kuulin sinne asti hänen tekevän samaa useaan kertaan ja melkein aloin voida huonosti.Ehkä olisi järkevää hankkia heikotukseen varoiksi apteekista kamferitippoja näitä värikkäitä Helsingin sisäisiä matkoja varten.Maailmankuvani julkisissa on avartunut ja siniset silmäni auenneet.

SAIRAALAKULTTUURIA

Olen sitä mieltä,että sairaalan osaston vierailuajat ovat värikkäitä aikoja. Eilen sai yksi puolison huonetoveri kaksi naista vieraakseen.Tulivat kuin pyörremyrsky huoneeseen,jossa kaikki neljä miestä nukkuivat lounaan jälkeen.Neljä miestä heräsi.Rouvat vetivät tuoleja pitkin lattiaa istuakseen,kyselivät,missä on seurusteluhuone ja huutelivat hoitajaa tuomaan lautasen,että voisivat tarjoilla potilaalle kakkua.Kun tämä käskyltä kuulostava pyyntö vihdoin hoitajien keskuudessa kuultiin,oli potilaan suu jo täynnä kakkua. "Ei hänelle saa antaa kakkua,on erikoisruokavalio,voi voi sentään,mitä nyt teitte". Rouvat ällistyivät "ei kakkua? ainahan sairaalle kakkua tuodaan." Sitten naiset ja potilas lähtivät käytävään,mies pyörätuolissa istuen.Ykskaks oli mies vieressäni heilutellen viittä tulppaania.Kysyi vaivalloisesti,kuten aina puhui,maljakkoa kukilleen.En tiennyt maljakoista mitään ja pyysin kysymään hoitajalta.Hän pani kukat omaan vesilasiinsa ja pyöräili takaisin käytävään.Miksi rouvat eivät järjestäneet kukille maljaa? Ja miksi he eivät kysyneet hoitajilta,saako potilaalle antaa ylipäätään syötävää? Käytävästä kuului aikamoinen mekastus,joka lopulta hiljeni.Olivat ilmeisesti löytäneet "seurusteluhuoneen". Kesti tovin,ennen kuin kolme miestä saivat taas unen päästä kiinni.

Siitä on jokunen aika,kun olen viimeksi hypännyt liikkuvaan ratikkaan.Joskus muinoin,kun ratikoissa oli avonainen perä,saattoi siihen hyvin hypätä ja siitä poiskin.Tämän muistin nyt eräänä päivänä hypätessäni sulavasti liikkuvan  ratikan ovesta sisälle.Kaikki alkoi näin.Ratikka oli lähdössä pysäkiltä ja minä panin juoksuksi.Ratikka kulki ja minä luovutin.Kuljettaja hiljensi kohdallani,viittoili minua mukaan.Lumikinos polviin asti jalkakäytävän ja kadun välissä,mutta kun oli mahdollisuus,niin mikä minä olin sen jättämään käyttämättä.Hyppäsin kinokseen ja vauhdilla ja onnella vaunuun,enkä edes ollut hengästynyt.Kuljettaja kääntyi kopissaan,pani etusormen ja peukalon ympyräksi ja sanoi suoritukseni olleen kympin arvoinen.Onnistumisen tunne oli suuri.Istuuduin ja kuulin käytävän toiselta puolelta vanhan tuttavani J.K:n tervehdyksen ja näin hyväksyvän hymyn hänen kasvoillaan.Vielä minussa jyllää rohkeus ja taito kuin silloin ennen.Ehkä pari kuukautta kestävä Laakson mäen ylöskipuaminen on tehnyt minulle kuntoutuksen kannalta kaikesta rasittavuudestaan ja ärräpäitten latelusta huolimatta hyvää.

Puoliso kysyi eilen,pääseekö tänään kotiin.Hyvä merkki.Vielä kolmetoista päivää sairaalassa,oli vastaukseni.Hän hymyili ja näin onnellisen pilkkeen hänen silmissään.

KUULUMISIA KOLMANNESTA KERROKSESTA

Rakas tuuraajani istahti yllättäen eräänä päivänä ratikkapysäkillä penkillä viereeni odotellessani kolmosta.Enhän ole M:ää tavannut sitten syksyn,jolloin annoin hänelle jostain syystä silloin joululahjan.Hyvä että annoin.Hän alkaa taas meillä käydä,kunhan aika koittaa.Sen siinä penkillä kerroin,että elämiseemme tulee entistä enemmän rajoja,kun puoliso ei enää voi ulkoilla kuten ennen,jotta kauppareissuni ja muut vapaani ovat yksinomaan tuuraajapäivinä.Luultavasti tämä on vain tottumuskysymys.Olen alkanut jo haalia yhtä ja toista puolison kotiin tuloa varten.Vajaa kaksi viikkoa kotiutumiseen.Varasin kampaajankin,kun en tiedä,milloin on mahdollisuus myöhemmin.Kyllä tämä tästä.

Guggenheim-museon tulo Helsinkiin on sitten ajatuksenakin haudattu.Mutta me saamme maailmanpyörän Katajanokalle kanavaterminaalin tyhjälle tontille.On kuulemma komeasti 50m korkea ja pyörii ympäri vuoden.Tosin aikaa on annettu tietty määrä,vajaa kolme vuotta ja sitten pannaan pois.Paikalle jotain muuta,sillä eihän se passaa,että hyvällä tontilla on ihan tyhjää.Kaupungin silhuetin kuuluu olla tasaisesti täysinäinen.Mitenkä maailmanpyörä sopinee Uspenskin katedraalin läheisyyteen,sen tulemme näkemään.Enson "Sokeripala" antanee sopivamman naapuruuden.Ja mikäs sen mukavampaa kuin torireissun yhteydessä voi katsella kaupunkia maailmanpyörän vaunusta korkeammalta kuin Linnanmäen laitteesta konsanaan.Jätän tämän kokemuksen suosiolla väliin omalta kohdaltani,vaikka en tunnustakaan potevani akrofobiaa.

Olen eronnut Stadin Slangi ry:stä.Lähetin erokirjeen ja kiitin.Ei minulla kuitenkaan ole ollut eikä tule mahdollisuuksia osallistua seuran rientoihin,mutta sähköpostia oli kivaa saada puuhamies,sihteeri,kaiken tietävä Ilmari Jokiselta.Kauan eläköön Stadin Slangi seurana ja kielenä!

Puoliso eilen ei ollut suostunut hoitotoimenpiteisiin ja oli saanut rauhoittavan ruiskeen.Mies oli pesty ja buunattu ennen tuloani.Tervehti iloisesti ja kipusi sängyn laidalle parranajon ja hedelmien syönnin ajaksi.Ensi viikolla Kivelässä on taas musiikkitapahtuma.Puolustusvoimien Kaartin Soittokunta esiintyy varusmiesmusikanttien voimalla ja sinne ajattelin puolison viedä. On vierailuajan puitteissa.Tapasin käytävällä iloisen ja sympaattisen laulajarouvan,joka veti yhteislaulutuokiota taannoin,jota myös olimme kuuntelemassa.Häneltä kuulin kaartilaisten tulosta.Kuulin senkin,että puoliso on osallistunut moneen musiikkitilaisuuteen hoitajien viemänä ja se minua suuresti ilahdutti.Ei pelkkää sänkyelämää.

MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN

Onkohan einesten broileri enää broileria? Sitä kun ei kuluttaja tiedä,mitä suuhunsa panee,vaikka mitenkä lukee tuoteselostusta.Olen nyt monta kuukautta pistellyt enimmäkseen eineksiä.Tosin Herkun omia valmistamia valmiita ruokia.Keskustelin kuitenkin myyjän kanssa ja hän tietysti vakuutti kaiken olevan sitä mitä sanotaan.Hevosta on lykätty monissa maissa yhteen jos toiseenkin joko korvaamaan tai lisäksi ja saatu maailmanlaajuinen katastrofi aikaan.Testataan ja tutkitaan.Saadaan selville harva se päivä uusia hevosenlihan käyttäjiä eineksissä.Kai hevonen menee siinä missä härkä,lehmä,lammas,kana,sika tai joku muukin,mutta pitäisihän tuo mainita.Kaikki eivät söisi.En minäkään.Se taas johtuu siitä,että minulla on ollut lainassa kesähevonen ja tutustuin siihen siinä määrin,etten millään söisi.Olenhan myös taputellut muitakin kotieläimiä ja syön nälkääni,mutta hevonen on eri juttu.Vaikuttaisi suorastaan kannibalismilta.En yhtään tykkää ajatuksesta,että olisin sittenkin tietämättäni pannut maaruuni tätä uljasta ja viisasta eläintä.Tunnejuttu,ei makujuttu.

Yleensä olen kova likka kokeilemaan kaikkea suuhun pantavaa ainakin kerran.Eihän sitä muuten tiedä.Simpukoille olen allerginen,niitä en syö.Enkä mitään elävääkään.Joskus himottaa sokeroidut muurahaiset,mutta en ole päässyt maistelemaan.Enkä aivan mielelläni maistaisi keitettyä kananmunaakaan,jossa on sisällä kehittynyt kananalku.Mutta jos kysymyksessä olisi henki tai muna,niin ottaisin munan.Silmät vain kiinni ja makuhermot lukkoon ja alas.Kiinalaisia "tuhatvuotisia" munia olen kerran itse tehnyt.Niissä oli aikamoinen homma,vaikkakaan ei tuhatta vuotta.Asiaan kuului kärsivällisyyttä ja teetä Sain ne jotenkuten onnistumaan,mutta maku ja ulkonäkö sittenkin munilla oli kamala.Kiinassa kuulemma syödään kaikkea,millä on neljä jalkaa,paitsi pöytiä.Koirat mukaan lukien.Nykyisin ruokavalio meillä kotona on tavanomainen ja suomalainen.Kokeilut takanapäin.Puolison sairauden takia emme enää syöksy ruokamaailmassa suuriin seikkailuihin.

Hirmuinen ryske,rätinä ja kolina talossa.Ilmoitustaululla tiedote remontista.Remppamiesten auto pihalla ja rapussa likaisia jalanjälkiä.Toinenkin tiedote.Pihanpuoleisen rapun edessä puomi lappuineen: varokaa katolta tippuvaa lunta ja jäätä.Vierastan tässä yhteydessä sanaa "tippua",vaikka on se synonyymi pudota-sanalle kielimiesYrjö Kivimiehenkin mukaan.Pääasia on tietysti itse varoitus.Sillä kai eliminoidaan taloyhtiön  osuus onnettomuuteen,jos joku saa päällensä jotain katolta.Minäkin uhkarohkeana naisena vein pihan ovesta roskat ja tulin kotiinkin sitä kautta Kivelästä.Venäläistä rulettia.

KYLLÄSTYMISTÄ TALVEEN

Yksi puhelinsoitto ja kaksi postikorttia eilen.Muuten oli hiljaista sosiaalisen elämän rintamalla,paitsi tietysti Kivelän reissu.Lievässä lumisateessa menin ja tulin.Kulkuneuvot kohdillaan,ettei pitkiä odotuksia seuraavaan.Puoliso tervehti iloisesti päivähuoneessa  huudahtamalla minut nähtyään "hello".Ja vastasinhan minä hymyssä suin.Hyvällä tuulella oli kuin myös pirteä ja reipaskin olosuhteisiinsa nähden.Parta ajettiin ja hedelmät syötiin.Taateleista pitää eniten,vaikka eivät samalla tavalla ole tuoreita kuin muut salaatin ainekset.Sitten yleensä peittelen vuoteeseen ja puoliso myöhemmin nukahtaa.Istun jonkun aikaa untaan katsellen ja lähden.Katse etsii bussia Topeliuksenkadulla,että pitääkö jo juosta.Koskahan tulee aika,kun ajattelen,menköön,pian tulee seuraava?

Bussissa sain repusta pitkältä mieheltä kasvoihini. Eikö reppua voisi riisua ja kantaa kädessä? Kun jämähti päin pläsiä toisen kerran,jo sanoin.Esitti anteeksipyynnön ja siirtyi kauemmaksi jotakuta toista tönimään.Ja mikä ihmeen muotivillitys tämä reppu nykyisin on? Ennen sairastumistaan minunkin eräällä naispuolisella ystävälläni heilahteli aina reppu selässä mentiin minne tahansa.Kun elopainonsa takia vei muutenkin tilaa,pani reppu kaiken tuplaantumaan.Jysäytteli huolettomasti kanssaihmisiään.Nykyisin hänen reppunsa on naulassa.Elämään kuuluu nyt rollaattori ja Alzheimerin tauti.

Olen kyllästynyt lumeen ja koko talveen.Eikö talven pitäisi jo päättyä? Aurinkoa rakastavat kitisevät sen piilossa olemisesta paksun pilvipeitteen takana.Tänään ei näy pilviä,näkyy aurinko. Koivunrungot  kirkkaamman valkoiset ja jonkunlainen kimallus hangen päällä kertoo valon määrästä.Minä tykkään vain kesäauringosta.Odotettu kevät tulee ilman auringonpaistettakin.Tämä nyt yhtäkkinen paiste juoruaa myös huonosta siivouksesta kotonani.Ikkunat pitäisi pestä vihdoinkin tänä vuonna,imuroida huoneitten nurkatkin ja sohvan alusta,ottaa pölyt myös sieltä,missä on paljon tavaraa.Tämmöistä se aurinko määräilee.Ei hyvä.Jossain vaiheessa on alettava käyttää aurinkolaseja,ettei silmät valu.Jos valuu,ei sekään hyvä.Huolella askarreltu meikki kärsii.Olen siis ilmeisesti varjojen ja hämyjen lapsi,vaikka valossa keväällä juuri ja juuri kesän korvalla syntynyt.Kevät kuitenkin hyvä kakkonen vuodenaikojen vertailussa.

Voisipa jo näin sanoa talven mentyä:

Niin heräsit siis,Kevät.
Minä kuulen,kuinka kohoat
sinä nypläsängyssäsi.

  Kuulen sen: lumi lähtee pois
  hiljaisena pakenevana utuna.
  Sinun kätesi,kevyt ja hyväilevä,
  taikakäsi,noidankäsi,
  koskettaa katon harjaa
  ja nyt jo näkyy punainen pelti...

(P.Mustapää, Sämpsä Pellervoinen ensimmäinen säkeistö)