Edessäni uusi puhdas sivu naputella.Näin varmaan kokevat kirjailijatkin avatessaan uutta kirjaansa varten tietokoneen.Ennenvanhaan pöydällä oli valkoinen tyhjä arkki kirjoituskoneessa odottamassa luovan henkilön inspiraatiota.Niin ja sitä ennen oli pöydällä pelkkä paperi ja kädessä sulkakynä.Samanlaiset ajatusten kokoamiset kaikilla,blogin kirjoittajillakin.Joillekin se on helppoa ja myötäsyntyistä.Toiset joutuvat työstämään enemmän.Kirjoittamisen ilo kuitenkin kaikilla.
Illalla nukahdin viimeisenä ajatuksena se,että voikohan puisen tuolin jättää parvekkeelle talveksi? Olen alkanut kyllästyä Boston-tuolin kantamiseen keväisin ja syksyisin.Onhan siellä korikalujakin läpi talven.Ja olihan mökilläkin huonekalut,vaikka taloon hiipikin sisälle pakkanen talviaikaan.Olisi paljon helpompaa,jos järjestelyt edes puolittuisivat.Jonain vuonna voi olla vielä niin,etten keinutuolia jaksa nostaa suorin käsivarsin kopiokoneen yli.Olen laiska enkä viitsi tyhjentää partsin oven seutua tyystin saadakseni tavarat ovesta.Kun se olisi vain se kopiokone! Mutta kun kone on tavaraa täynnä olevan kaapin päällä ja koko kaappi pitäisi siirtää.Ehkä suostuttelen itseni ja jätän syksyllä keinutuolin partsille.
Säräpaisti oli muuten eri hyvää.Totta puhuen,en suuren suurta eroa huomannut muulla laillakin valmistettuun karitsanpaistiin,joita olen itsekin ahkerimpina aikoina väsännyt.Mutta jotenkin kuulostaa monimutkaisemmalta kertoa syöneensä säräpaistia kuin pelkkää paistia. Ystävä C:kin kummeksui särää,mikä ja mistä.Lemiltä,eteläisestä Karjalasta,tiesin.Lappeenrannan seudulta.Kuuli ensin että Leviltä ja väitti,ettei paikka Karjalassa ole.No,ei ole,ei.On vallan Kittilässä asti.Pääsimme yhteisymmärrykseen.Säräpaistia on vielä tänäänkin ja sen jälkeen siitä voi leikata voileivän päälle,ellen pakasta.Näitä lihanloppuja vaan tuppaa unohtumaan pakastimen uumeniin ja mitä rasvaisempi pala on,sitä lyhyempi säilymisaika jäässäkin.Pitäisi muuten joskus koluta tutkien pakastin ihan pohjia myöten.
Ensi viikolla tulee tuuraaja.Lähtisinkö silloin Reinon funkisnäyttelyyn Sofiankadulle? Sinne ei ole pyörätuolilla menemistä.Kaupungintalossa on pyörätuolille helpompi näyttely Johtava pää,sykkivä sydän,joka juhlistaa Helsingin pääkaupungiksi tulemista 200 vuotta sitten.Varsinainen päivähän oli 8.4. kun käsky kävi.Keisari Aleksanteri I allekirjoitti paperin ja niin piskuisesta kaupungista Helsinki nimeltään tehtiin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki.Tästä tarinasta on Virka Galleriassa pykätty näytteillepano.Hetki historiaa.
Käyn taas taistoa tupakoijia vastaan.Oikeammin tumppien maahan heittelyä vastaan.Portaalla ulko-oven vieressä on lasipurkki.Arvatkaa,panevatko kaikki siihen? No ei tietenkään.Noukin eilen tumpit maasta,panin purkkiin ja tulin kotiin kirjoittamaan lapun.Siinä kehoitetaan käyttämään purkkia.Tämä on ainainen aihe myös asukaskokouksissa ja taas lähettää isännöitsijä talouksiin kirjeen,jossa kielletään pihan roskaaminen.Itse en ole koskaan tupakoinut.Saan yskänkohtauksen savusta ja tupakanhaju vaatteissa on vastenmielistä.Hyväksyn myös täysin sydämin sen,että tupakoiminen kiellettäisiin parvekkeilla ja vastaavissa paikoissa,asunnon patiolla yms.Viime hellekesänä saimme keittiön täyteen savua,kun ensimmäisen kerroksen patiolla aivan alapuolellamme tupakoitiin.Ikkunaa oli pakko pitää kuumuuden takia auki.Pyysin tupakoijia polttamaan parvekerivistön alla,jossa parvekkeet hiukan hajoittavat savua.Se tehtiin.Nyt kuulemma ovat siirtyneet sähköiseen tupakointiin.
Hyvää 2.pääsiäispäivää.
9. huhtikuuta 2012
8. huhtikuuta 2012
PÄÄSIÄISENÄ
Huomenta.Pääsiäispäivän aamua mennään.Pikkupakkanen häälyy pihalla,mutta ensi viikolla on luvattu kevättä.Pihapiirin talojen seinustoilla kurkottelevat jo krookukset ja tulppaanien varret esiin mullan alta.Eilispäivän,lankalauantain,hienoinen lumisade ei onnistunut edes katukäytävien asfaltteja peittämään.Olimme ulkoilemassa,mutta sen verran viimakasta oli,että puoliso ehdotti kotiin menemistä.Espoolainen ystäväni E soitti ja toivotti hyvää pääsiäistä.Oli jäänyt kotiin,kun puoliso lähti purjehtimaan Cap Hornin vesille.Siinä perheessä ei riitä nämä kotirantojen aaltoilut,vaan isommat vedet on mielessä. Puoliso C:n palattua,lentävät Kreetan lämpöön.Juteltiin niitä näitä ja E laitatutti itsensä meille visiittiin jossain välissä.Aina tervetullut.
Samoin toinen ystäväni R Kuortaneelta pani soittaen pääsiäistervehdyksen.Hänkin puolisoineen lähdössä matkailemaan.Espanjassa on asunto.Ei hotellihuolia.Sen kuin vain tälläytyvät koneeseen Helsingissä. R on vanha ystäväni.Minua nuorempi,jotta hyvin muistan hänet pikkuisena vaaleana kiharapäänä tyttösenä,jota ei aina hyväksytty menoihimme H:n kanssa.H oli naapuritalon tyttö,joka ohjaili minua kesämaisemissa Ku-Kun-majalle tanssilavan riemuihin.Niin minä tömisyttelin jonkun pohojalaasen pojan kanssa jenkan tahdissa niin että pöly nousi lattian laudoista.
Pääsiäistä ei meillä suuremmin kotona vietetä.Rekvisiitta lojuu laatikossa.En edes tulppaaneja ole ostanut.Ehkä keltaiset tabletit lautasten alle,kun kattaan säräpaistin pöytään.Pysyttelemme sisällä.Huomisesta ei tiedä,mitenkä me uutta viikkoa toisena pääsiäispäivänä aloittelemme.Liputuspäivä.Ei pääsiäisen kunniaksi,vaan Mikael Agricolan kuolinpäivän.Syntymäpäivästä vuonna 1510 ei ole tietoa.Päivä on myös kunnianosoitus suomen kielelle,joka läheisesti liittyy Agricolaan, suomen kirjakielen isään.Eipä tule monesti ajatelleeksi puhuessamme,mitenkä monta suomenkielistä nykykäytössä olevaa sanaa on syntynyt tämän 9.4.1557 kuolleen miehen aivoissa.
Minulle ortodoksinen kirkko ja sen menot ovat vieraita.Niin vaikka omassa kaupunginosassani on komea ortodoksinen pyhäkkö Uspenskin katedraali.Rakentaminen aloitettiin 1862 ja kirkko vihittiin käyttöön kuusi vuotta myöhemmin.Naapurikaupunginosassa Kruununhaassa on toinen ortodoksinen kirkko Pyhän kolminaisuuden kirkko lähellä Senaatintorin kupeessa olevaa tuomiokirkkoa.Pääsiäinenhän on ortodoksisen uskonnon päätapahtuma vuodessa.Protestantit viettävät paljon vaisummin.Uspenskin katedraalissa en ole sisällä koskaan ollut,en liioin Pyhän kolminaisuuden kirkossa (pihalla kylläkin),mutta itärajan tuntumassa olen tutustunut tsasounaan monessakin paikassa.Niiden vaatimattomuus,koruttomuus ja yleensä pieni kokokin on aina tehnyt minuun vaikutuksen ja mieleen on noussut hartauden tunne.On nyt pyhäkkö minkä uskontokunnan ulkoinen merkki tahansa,saa siellä oikean tunnelman tämmöinen luterilainenkin.Etelässä olen istunut messua kuuntelemassa ja yhtälailla on sydämessäni ollut lämmin ja vastaanottavainen tunnelma.
Lainaan Kirjallisuuskalenterista Laila Hietaniemen Jäiden soitosta palan:
"Vihdoin kulkue pysähtyy tsasounan suljetun oven eteen.Nikolai aloittaa veisuun "Kristus nousi kuolleista,kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi".Niin avautuu pienen pyhäkön ovi,ja joka ikinen kynttilä on sytytetty palamaan.Kaikilla on kädessään tuohus,joka saa liekkinsä vieressä olevasta tuohuksesta."
Hyvää pääsiäistä.
Samoin toinen ystäväni R Kuortaneelta pani soittaen pääsiäistervehdyksen.Hänkin puolisoineen lähdössä matkailemaan.Espanjassa on asunto.Ei hotellihuolia.Sen kuin vain tälläytyvät koneeseen Helsingissä. R on vanha ystäväni.Minua nuorempi,jotta hyvin muistan hänet pikkuisena vaaleana kiharapäänä tyttösenä,jota ei aina hyväksytty menoihimme H:n kanssa.H oli naapuritalon tyttö,joka ohjaili minua kesämaisemissa Ku-Kun-majalle tanssilavan riemuihin.Niin minä tömisyttelin jonkun pohojalaasen pojan kanssa jenkan tahdissa niin että pöly nousi lattian laudoista.
Pääsiäistä ei meillä suuremmin kotona vietetä.Rekvisiitta lojuu laatikossa.En edes tulppaaneja ole ostanut.Ehkä keltaiset tabletit lautasten alle,kun kattaan säräpaistin pöytään.Pysyttelemme sisällä.Huomisesta ei tiedä,mitenkä me uutta viikkoa toisena pääsiäispäivänä aloittelemme.Liputuspäivä.Ei pääsiäisen kunniaksi,vaan Mikael Agricolan kuolinpäivän.Syntymäpäivästä vuonna 1510 ei ole tietoa.Päivä on myös kunnianosoitus suomen kielelle,joka läheisesti liittyy Agricolaan, suomen kirjakielen isään.Eipä tule monesti ajatelleeksi puhuessamme,mitenkä monta suomenkielistä nykykäytössä olevaa sanaa on syntynyt tämän 9.4.1557 kuolleen miehen aivoissa.
Minulle ortodoksinen kirkko ja sen menot ovat vieraita.Niin vaikka omassa kaupunginosassani on komea ortodoksinen pyhäkkö Uspenskin katedraali.Rakentaminen aloitettiin 1862 ja kirkko vihittiin käyttöön kuusi vuotta myöhemmin.Naapurikaupunginosassa Kruununhaassa on toinen ortodoksinen kirkko Pyhän kolminaisuuden kirkko lähellä Senaatintorin kupeessa olevaa tuomiokirkkoa.Pääsiäinenhän on ortodoksisen uskonnon päätapahtuma vuodessa.Protestantit viettävät paljon vaisummin.Uspenskin katedraalissa en ole sisällä koskaan ollut,en liioin Pyhän kolminaisuuden kirkossa (pihalla kylläkin),mutta itärajan tuntumassa olen tutustunut tsasounaan monessakin paikassa.Niiden vaatimattomuus,koruttomuus ja yleensä pieni kokokin on aina tehnyt minuun vaikutuksen ja mieleen on noussut hartauden tunne.On nyt pyhäkkö minkä uskontokunnan ulkoinen merkki tahansa,saa siellä oikean tunnelman tämmöinen luterilainenkin.Etelässä olen istunut messua kuuntelemassa ja yhtälailla on sydämessäni ollut lämmin ja vastaanottavainen tunnelma.
Lainaan Kirjallisuuskalenterista Laila Hietaniemen Jäiden soitosta palan:
"Vihdoin kulkue pysähtyy tsasounan suljetun oven eteen.Nikolai aloittaa veisuun "Kristus nousi kuolleista,kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi".Niin avautuu pienen pyhäkön ovi,ja joka ikinen kynttilä on sytytetty palamaan.Kaikilla on kädessään tuohus,joka saa liekkinsä vieressä olevasta tuohuksesta."
Hyvää pääsiäistä.
6. huhtikuuta 2012
PITKÄPERJANTAINA
Onko oikein nyt sanoa pitkänäperjantaina vai pitkäperjantaina? Minun vanha Nykysuomen sanakirjani sallii molemmat.Ja ikioma kielikorvani on vallan vaiti tässä asiassa.Ehkä käytän muotoa pitkäperjantaina.Kuulostaa modernimmalta.Yhtäkaikki tänään on siis pitkäperjantai ja ilman kannalta semmoinen,jonka muistan lapsuudestanikin.Puolipimeä,sateinen ja jotenkin murhetta täynnä.Jälkimmäinen ei liity minulla mitenkään muinaisiin pitkäperjantain tapahtumiin,vaan tämmöinen harmaus ja pilvisyys saa sen mielessäni aikaan.Mutta nythän on vasta aamu.Saattaa tulla kaikinpuolin valoisampaa.
Eilen istutin puolison tuolissaan pihalle ja aloin puutarhatöihin.Haravoin viime syksyn haurastuneet ja vihreytensä menettäneet lehdet pensaitten takaa piharapun vieressä.Puhdistin myös toisella puolella olevan kukkalaatikon,johon nyt sitten ajattelin istuttaa pelargonioita.Niitä siinä ei ole aikaisemmin ollut,kun olen visusti karttanut.Ajattelin tänä vuonna lähestyä.Ennen tätä operaatiota on laatikkoon lisättävä multaa.Pinta madaltunut ja ties minne osa hävinnyt.Viime kesänä laatikossa asui kastemato.En kavahtanut,sillä ne pitävät maan kuohkeana kaivamalla kulkureittejään.En yleensäkään kavahda mitään eläintä.No,ehkä,jos kuristajakäärme olisi kietoutuneena ympärilleni,saattaisin.Tosin silloin ei enää kavahtaminen muuttaisi tilannetta,vaan vähitellen muutaman korinan jälkeen henkiriepuni olisi mennyttä kalua.Harvoinpa,harvoinpa kuitenkin joutuisin tähän tilanteeseen,jotta rauhaa,rauhaa.
Siinä uppoutuneena puutarhapuuhasteluihini viereeni tupsahti herrahenkilö,jolta kysyin,onko uusi asukas? Ei ollut,mutta seurassaan olevat kaksi naista olivat.Mies katseli minua mainiten jotain sairaanhoitajasta,että jos apua tarvitsemme.Kuuluivatko naiset tähän ammattikuntaan vai hän itse,ei selvinnyt.Kiitin tiedosta,vaikka emme me yleensä sairaanhoitajaa ole vailla,jos jotain tapahtuu.Kutsun ambulanssin.Tätä en kertonut.
Kotona panin päivänkakkarakuvioiset puutarhakäsineeni odottelemaan kukkalaatikon seuraavaa vaihetta.Tunsin sydämessäni suurta tyydytystä tehdystä työstä ja heti hollilla näkyvästä kädenjäljestä.Tunsin tarpeellisuuteni pihan viihtyisyyden kannalta.Yritin myös haudata syntyneen katkeruuden siitä,kun viime kesänä nypittiin kukistani osa pois ja ripoteltiin pitkin pihaa.Muistin hyvin elävästi reaktion,joka ärräpäiden saattelemana täytti ajatukseni naapureita kohtaan.Oletan asialla olleen naapurini,sillä ohikulkijoita harvoin pihalle osuu.Tarpeeksi päästettyäni höyryjä,hain kotoa muovisäkin ja sulloin kasvit siihen.Vein koko homman roskikseen.Enkä tasoittanut multaa.Näkyköön kiukkuni laajuus.Vuosi sitten ei YK:n onnellisuusraportti julistanut Suomea maailman toiseksi onnellisimmaksi maaksi.Jos näin olisi ollut,olisi se muuttanut ainakin ulospäin näkyvän asenteeni.Sielun sisin ei välttämättä tarvitse osoittaa asuvansa näin onnellisessa maassa.
Eilen istutin puolison tuolissaan pihalle ja aloin puutarhatöihin.Haravoin viime syksyn haurastuneet ja vihreytensä menettäneet lehdet pensaitten takaa piharapun vieressä.Puhdistin myös toisella puolella olevan kukkalaatikon,johon nyt sitten ajattelin istuttaa pelargonioita.Niitä siinä ei ole aikaisemmin ollut,kun olen visusti karttanut.Ajattelin tänä vuonna lähestyä.Ennen tätä operaatiota on laatikkoon lisättävä multaa.Pinta madaltunut ja ties minne osa hävinnyt.Viime kesänä laatikossa asui kastemato.En kavahtanut,sillä ne pitävät maan kuohkeana kaivamalla kulkureittejään.En yleensäkään kavahda mitään eläintä.No,ehkä,jos kuristajakäärme olisi kietoutuneena ympärilleni,saattaisin.Tosin silloin ei enää kavahtaminen muuttaisi tilannetta,vaan vähitellen muutaman korinan jälkeen henkiriepuni olisi mennyttä kalua.Harvoinpa,harvoinpa kuitenkin joutuisin tähän tilanteeseen,jotta rauhaa,rauhaa.
Siinä uppoutuneena puutarhapuuhasteluihini viereeni tupsahti herrahenkilö,jolta kysyin,onko uusi asukas? Ei ollut,mutta seurassaan olevat kaksi naista olivat.Mies katseli minua mainiten jotain sairaanhoitajasta,että jos apua tarvitsemme.Kuuluivatko naiset tähän ammattikuntaan vai hän itse,ei selvinnyt.Kiitin tiedosta,vaikka emme me yleensä sairaanhoitajaa ole vailla,jos jotain tapahtuu.Kutsun ambulanssin.Tätä en kertonut.
Kotona panin päivänkakkarakuvioiset puutarhakäsineeni odottelemaan kukkalaatikon seuraavaa vaihetta.Tunsin sydämessäni suurta tyydytystä tehdystä työstä ja heti hollilla näkyvästä kädenjäljestä.Tunsin tarpeellisuuteni pihan viihtyisyyden kannalta.Yritin myös haudata syntyneen katkeruuden siitä,kun viime kesänä nypittiin kukistani osa pois ja ripoteltiin pitkin pihaa.Muistin hyvin elävästi reaktion,joka ärräpäiden saattelemana täytti ajatukseni naapureita kohtaan.Oletan asialla olleen naapurini,sillä ohikulkijoita harvoin pihalle osuu.Tarpeeksi päästettyäni höyryjä,hain kotoa muovisäkin ja sulloin kasvit siihen.Vein koko homman roskikseen.Enkä tasoittanut multaa.Näkyköön kiukkuni laajuus.Vuosi sitten ei YK:n onnellisuusraportti julistanut Suomea maailman toiseksi onnellisimmaksi maaksi.Jos näin olisi ollut,olisi se muuttanut ainakin ulospäin näkyvän asenteeni.Sielun sisin ei välttämättä tarvitse osoittaa asuvansa näin onnellisessa maassa.
5. huhtikuuta 2012
KIIRASTORSTAINA
Aurinkoinen paistaa pihamaani yllä.Tosin muuallakin ja muualle.Tässä kohdin eräs ex-ystäväni olisi kiireesti korjannut "ei se sun pihasi ole".No ei ole,ei.Mutta sitä tulee näin sanottua talon,jossa asuu,pihasta.Mutta toisaalta on tietysti hyvä pitäytyä pysymään asioiden oikeissa laidoissa.
Lapsuudestani muistan pitkiäperjantaita päiviksi,jolloin oli usein harmaata ja sateistakin.Olin koululainen ja siihen aikaan uskontotunti oli pelkkää uskontoa.Ennen pääsiäislomaa opettaja,pappismies,kertoi puhujan lailla asiaankuuluvalla paatoksella pitkäperjantain tapahtumista.Meille monista pääsiäisen vietto oli siihen asti ollut pupujussien,noitien ja kananpoikien aikaa.Kun sitten pitkäperjantaiaamu koitti,koko maa oli hiljentynyt päivän viettoon.Huvitilaisuudet suljettu ja kirkot täyttyivät ihmisistä ja saarnoista asian tiimoilla.Kaikkien piti olla hartain mielin mukana pitkäperjantain parin vuosituhannen takaisissa tunnelmissa.Minä pelkäsin pitkäperjantain tuloa,vaikka ei meillä kotona siitä puhuttu eikä liiemmin synkisteltykään.Niin vain olivat opettajan opit iskostuneet takaraivoon,että eivät oikein pääsiäismunatkaan saaneet pienen koululaisen huulille hymyä.Koko pääsiäinen oli noihin aikoihin vakava paikka.Vasta toisen pyhän illalla urkenivat iloittelupaikat ja kansa rynnisti taas entisen syntisenä tavallisen elämän viettoon.
Vuodessa oli myös muutama niinsanottu rukoussunnuntai,jolloin niinikään kaikenlainen ilakointi,tanssiminen ja elokuvat olivat visusti kiellettyä ajanvietettä.Nuoriso inhosi näitä sunnuntaipäiviä ja keksittiin vaikka mitä tekemistä ajan kuluksi.Rukoussunnuntait lopetettiin aikanaan ja nykyisinhän saa jokainen tykönänsä itse päättää millä hartaudella pääsiäisensä, muut kirkolliset pyhänsä ja sunnuntainsa viettää.Hyvä niin,sillä pakkotoimilla ei ketään sen harrashenkisemmäksi saada.Ihmisen vapauden rajoittamistahan tuo kaikki pakkosyöttö oli.
Kerjäläisiä näkyy jo katukuvassa enemmän ja enemmän.Uutisissa kerrottiin heitä tulevan aikaisempaa runsaammin ja nyt mukana myös lapsiperheitä.Diakonissalaitoksessa valmistaudutaan invaasioon.Romania lähettää apujoukkoja avittamaan rikollisuuden vähentämiseksi,sillä se eittämättömästi seuraa,kun asunnottomat ja rahattomat tulevat meidän eldoraadoomme.
Kaisa Häkkinen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassaan sanoo kerjätä-sanan olleen jo esiintyneenä Agricolasta lähtien.Luterilaisuuden tunnuskirjassa vuonna 1651 (suoment.Jacobus Pauli Raumannus,noin 1600-1678))kerjätä-sanan johdannainen kerjäläinen on ollut käytössä.Voisikohan olla niin joskus,että sanaa kerjäläinen ei saa käyttää eriarvoistavana ja ihmistä väheksyvänä? Näin kävi sanoille neekeri ja mustalainen,julistettiin pannaan.Kuten Häkkinen sanoo,almujen anelemista ja itsepintaista pyytelemistähän tämä rahan inuaminen on eli siis yksinkertaisesti kerjäämistä.Ja kerjäämisen suorittavat kerjäläiset.M.O.T.
Lapsuudestani muistan pitkiäperjantaita päiviksi,jolloin oli usein harmaata ja sateistakin.Olin koululainen ja siihen aikaan uskontotunti oli pelkkää uskontoa.Ennen pääsiäislomaa opettaja,pappismies,kertoi puhujan lailla asiaankuuluvalla paatoksella pitkäperjantain tapahtumista.Meille monista pääsiäisen vietto oli siihen asti ollut pupujussien,noitien ja kananpoikien aikaa.Kun sitten pitkäperjantaiaamu koitti,koko maa oli hiljentynyt päivän viettoon.Huvitilaisuudet suljettu ja kirkot täyttyivät ihmisistä ja saarnoista asian tiimoilla.Kaikkien piti olla hartain mielin mukana pitkäperjantain parin vuosituhannen takaisissa tunnelmissa.Minä pelkäsin pitkäperjantain tuloa,vaikka ei meillä kotona siitä puhuttu eikä liiemmin synkisteltykään.Niin vain olivat opettajan opit iskostuneet takaraivoon,että eivät oikein pääsiäismunatkaan saaneet pienen koululaisen huulille hymyä.Koko pääsiäinen oli noihin aikoihin vakava paikka.Vasta toisen pyhän illalla urkenivat iloittelupaikat ja kansa rynnisti taas entisen syntisenä tavallisen elämän viettoon.
Vuodessa oli myös muutama niinsanottu rukoussunnuntai,jolloin niinikään kaikenlainen ilakointi,tanssiminen ja elokuvat olivat visusti kiellettyä ajanvietettä.Nuoriso inhosi näitä sunnuntaipäiviä ja keksittiin vaikka mitä tekemistä ajan kuluksi.Rukoussunnuntait lopetettiin aikanaan ja nykyisinhän saa jokainen tykönänsä itse päättää millä hartaudella pääsiäisensä, muut kirkolliset pyhänsä ja sunnuntainsa viettää.Hyvä niin,sillä pakkotoimilla ei ketään sen harrashenkisemmäksi saada.Ihmisen vapauden rajoittamistahan tuo kaikki pakkosyöttö oli.
Kerjäläisiä näkyy jo katukuvassa enemmän ja enemmän.Uutisissa kerrottiin heitä tulevan aikaisempaa runsaammin ja nyt mukana myös lapsiperheitä.Diakonissalaitoksessa valmistaudutaan invaasioon.Romania lähettää apujoukkoja avittamaan rikollisuuden vähentämiseksi,sillä se eittämättömästi seuraa,kun asunnottomat ja rahattomat tulevat meidän eldoraadoomme.
Kaisa Häkkinen Nykysuomen etymologisessa sanakirjassaan sanoo kerjätä-sanan olleen jo esiintyneenä Agricolasta lähtien.Luterilaisuuden tunnuskirjassa vuonna 1651 (suoment.Jacobus Pauli Raumannus,noin 1600-1678))kerjätä-sanan johdannainen kerjäläinen on ollut käytössä.Voisikohan olla niin joskus,että sanaa kerjäläinen ei saa käyttää eriarvoistavana ja ihmistä väheksyvänä? Näin kävi sanoille neekeri ja mustalainen,julistettiin pannaan.Kuten Häkkinen sanoo,almujen anelemista ja itsepintaista pyytelemistähän tämä rahan inuaminen on eli siis yksinkertaisesti kerjäämistä.Ja kerjäämisen suorittavat kerjäläiset.M.O.T.
4. huhtikuuta 2012
KELLOKESKIVIIKKONA
Talven luiseva koura ei tahdo hellittää.Lisää lunta,pakkasta aste pari.Mutta enpäs suostu kaivamaan taas talvisaappaita esille.Nilkkureissa kuljen.Eilenkin,tikkutiistaina.Kaupungille piti mennä,kun äkkäsin ykskaks pääsiäisen jo oville kolkuttelevan.Ylihuomenna taas se pitkä päivä,jonka jälkeen lankalauantai ja sitten onkin se itse.Kaksi päivää.
Ajattelin tehdä pashaa,mutta en teekään.Ajattelin paistaa itse lammasta.En paistakaan.Ostin valmiin säräpaistin.Olen joskus ihmetellyt,mikä särä on,mutta sitten selvisi sen olevan se alunperin puinen kippo,missä liha valmistetaan.En tiedä,mitenkä alkuperäisen mukaan tämä minun lemiläiseni on tehty ja oli mitä oli,se syödään.Kakkukeisarin pashaakin ostin,mutta vaikka ite sanonkin,ei vedä vertoja minun tekemälleni.Puinen pashamuotti on ja pysyy kaapin päällä kaikkine siihen kuuluvine kuvioineen,jotka sitten siirtyvät itse pashaan.Joskus olen jopa itseni ylittänyt pashan teossa.
Olen saanut uuden lukijan.Kiitos,Sari! Tykkään kirjoittaa ja tykkään siitäkin,kun joku lukee mitä kirjoitan. Näin ajattelee jokainen,joka työkseen tai huvikseen kirjoittaa.Vaikka sanotaankin kirjoittajan kirjoittavan etupäässä itselleen.
Jälleen olen rustannut reklamaation.Kuukausikaupalla olen monen muun lailla (näitä tarinoita kuulee muilta kyydin odottajilta) joutunut automaatin kynsiin kuljetusta tilatessani Helsingin matkapalvelukeskuksesta,joka on sama kuin Palmia.Palmialla on ollut hiukan huono kaiku jo ruuan jakeluissa ikäihmisille.Automaatti matkapalvelussa pyytää odottamaan "hetken" joka on useimmin yli puolen tunnin kuin sen alle.Kohtuutonta.Liian vähän henkilökuntaa ottamassa vastaan kuljetustilauksia? Vai onko tehty jonkunlainen diili puhelinyhtiön kanssa? Eilenkin eräs liikuntarajoitteinen rouva kertoi tuohtuneena kokemuksiaan.Lupasi myös panna asiasta kirjeen sosiaalitoimistoon,jonka komennossa kuljetuspalvelut ovat.Minun kirjeeni meni jo.Palmialla on lusikkansa jo niin monessa sopassa,ettei kykene kaikkia hallitsemaan.Onko tullut haukattua liian suuri pala?
Ajattelin tehdä pashaa,mutta en teekään.Ajattelin paistaa itse lammasta.En paistakaan.Ostin valmiin säräpaistin.Olen joskus ihmetellyt,mikä särä on,mutta sitten selvisi sen olevan se alunperin puinen kippo,missä liha valmistetaan.En tiedä,mitenkä alkuperäisen mukaan tämä minun lemiläiseni on tehty ja oli mitä oli,se syödään.Kakkukeisarin pashaakin ostin,mutta vaikka ite sanonkin,ei vedä vertoja minun tekemälleni.Puinen pashamuotti on ja pysyy kaapin päällä kaikkine siihen kuuluvine kuvioineen,jotka sitten siirtyvät itse pashaan.Joskus olen jopa itseni ylittänyt pashan teossa.
Olen saanut uuden lukijan.Kiitos,Sari! Tykkään kirjoittaa ja tykkään siitäkin,kun joku lukee mitä kirjoitan. Näin ajattelee jokainen,joka työkseen tai huvikseen kirjoittaa.Vaikka sanotaankin kirjoittajan kirjoittavan etupäässä itselleen.
Jälleen olen rustannut reklamaation.Kuukausikaupalla olen monen muun lailla (näitä tarinoita kuulee muilta kyydin odottajilta) joutunut automaatin kynsiin kuljetusta tilatessani Helsingin matkapalvelukeskuksesta,joka on sama kuin Palmia.Palmialla on ollut hiukan huono kaiku jo ruuan jakeluissa ikäihmisille.Automaatti matkapalvelussa pyytää odottamaan "hetken" joka on useimmin yli puolen tunnin kuin sen alle.Kohtuutonta.Liian vähän henkilökuntaa ottamassa vastaan kuljetustilauksia? Vai onko tehty jonkunlainen diili puhelinyhtiön kanssa? Eilenkin eräs liikuntarajoitteinen rouva kertoi tuohtuneena kokemuksiaan.Lupasi myös panna asiasta kirjeen sosiaalitoimistoon,jonka komennossa kuljetuspalvelut ovat.Minun kirjeeni meni jo.Palmialla on lusikkansa jo niin monessa sopassa,ettei kykene kaikkia hallitsemaan.Onko tullut haukattua liian suuri pala?
2. huhtikuuta 2012
LUNTA LUNTA LUNTA VAAN
"Ylös Suomen poijat nuoret,ulos sukset survaiskaa!Lumi peittää laaksot,vuoret,hyv´ on meidän luisuttaa.Jalka potkee suksi notkee sujuilevi sukkelaan..." Lunta niin peijakkaan runsaasti puita myöten.Ei kai kuitenkaan voi takatalvesta puhua.Huhtikuunhan kuuluu keikkuen tulla,eikä tässä nyt keväästä ole oikein päästy kunnolla edes nauttimaankaan.Mitä nyt muutama kymmenen plusasteen päivä oli.Ja meni.Postilaatikolle pitäisi tänään änkeytyä,mutta katsotaan nyt,mitenkä rivakasti asfaltit paljastuvat pyörätuolin lykkimiseen.Voidaan olla ainakin vielä muutama päivä omavaraisia kahvimaidon suhteen.
Ystäväni C pani lähettäen pienen kirjeen ja valokuvan perheestään.Neljä lapsenlasta yhdestä pojasta,joka on C:n ainokainen.Mummin ohi kaikki muut venähtäneet pituudessa paitsi se kahden kuukauden ikäinen,joka kuvaa otettaessa teki juhlakalun virkaa omissa ristiäisissään.Näin me sikiämme ja täytämme maan.
Italian kirje odottaa postittamista toisen kirjeen kanssa.Italiaan menee valokuva Stockmannin hissitytöistä 1930-luvulla.Virkapuku ja hissitytön lakki.Muistan hyvin nämä tytöt,vaikka en aivan kuvan vuosikymmeneltä.Heitähän oli hissin ovia somistamassa vielä paljon myöhemminkin.Hissiin menijät mainitsivat haluamansa kerroksen ja hissityttö veivasi kammesta kerrokset ja muutenkin ohjaili kulkua ylöspäin.Oli se niin hienoa että! Nyt pitää olla omatoiminen ja hissikin suhahtaa alaspäin syvällä maan alla oleviin kerroksiin.Mahtoikohan juolahtaa mieleenkään Georg Franz Stockmannille 150 vuotta sitten?
Olen unilukemisekseni kuunnellut Hannu Väisäsen viime vuonna ilmestynyttä Apupata-kirjaa.Jos kirjalla on tarkoitus saada minut nukahtamaan,väärin menee.Täysin valppaana ja hereillä vielä viimekin yönä kolmen maissa kirjaa kuuntelin ja nauraa hykersin.Kuten me kaikki tiedämme,asuu tämä monitaiteilija nykyisin Ranskassa.Hän sai Finlandia-palkinnon kirjastaan Toiset kengät.Tämänkin tiedämme.Mutta sitä en minä tiennyt,että hiivaa ei voi piirtää.Tämä tapaus sattui,kun Väisäsellä oli vieras,joka tahtoi lähteä ominpäin kauppaan hiivan ostoon.Insinöörismies,joka oli ennenkin piirtänyt haluamansa ja niin nytkin. Ei antanut periksi,että Väisänen olisi muotoillut hiivan ranskan sanaksi kauppalappuun.Hiivan ostaminen ei piirustuksen,monen piirustuksen,jälkeen onnistunut,vaikka kuvissa oli tiinu ja kaikki.Joku muu vieraista nöyrtyi ja meni sanalapun kanssa puotiin ja niin uunista pullahti aikanaan korvapuusteja,joihin insinööri ei Väisäsen mukaan edes koskenut.Mitä tästä opimme? Sen keksiköön kukin tykönään.
Ystäväni C pani lähettäen pienen kirjeen ja valokuvan perheestään.Neljä lapsenlasta yhdestä pojasta,joka on C:n ainokainen.Mummin ohi kaikki muut venähtäneet pituudessa paitsi se kahden kuukauden ikäinen,joka kuvaa otettaessa teki juhlakalun virkaa omissa ristiäisissään.Näin me sikiämme ja täytämme maan.
Italian kirje odottaa postittamista toisen kirjeen kanssa.Italiaan menee valokuva Stockmannin hissitytöistä 1930-luvulla.Virkapuku ja hissitytön lakki.Muistan hyvin nämä tytöt,vaikka en aivan kuvan vuosikymmeneltä.Heitähän oli hissin ovia somistamassa vielä paljon myöhemminkin.Hissiin menijät mainitsivat haluamansa kerroksen ja hissityttö veivasi kammesta kerrokset ja muutenkin ohjaili kulkua ylöspäin.Oli se niin hienoa että! Nyt pitää olla omatoiminen ja hissikin suhahtaa alaspäin syvällä maan alla oleviin kerroksiin.Mahtoikohan juolahtaa mieleenkään Georg Franz Stockmannille 150 vuotta sitten?
Olen unilukemisekseni kuunnellut Hannu Väisäsen viime vuonna ilmestynyttä Apupata-kirjaa.Jos kirjalla on tarkoitus saada minut nukahtamaan,väärin menee.Täysin valppaana ja hereillä vielä viimekin yönä kolmen maissa kirjaa kuuntelin ja nauraa hykersin.Kuten me kaikki tiedämme,asuu tämä monitaiteilija nykyisin Ranskassa.Hän sai Finlandia-palkinnon kirjastaan Toiset kengät.Tämänkin tiedämme.Mutta sitä en minä tiennyt,että hiivaa ei voi piirtää.Tämä tapaus sattui,kun Väisäsellä oli vieras,joka tahtoi lähteä ominpäin kauppaan hiivan ostoon.Insinöörismies,joka oli ennenkin piirtänyt haluamansa ja niin nytkin. Ei antanut periksi,että Väisänen olisi muotoillut hiivan ranskan sanaksi kauppalappuun.Hiivan ostaminen ei piirustuksen,monen piirustuksen,jälkeen onnistunut,vaikka kuvissa oli tiinu ja kaikki.Joku muu vieraista nöyrtyi ja meni sanalapun kanssa puotiin ja niin uunista pullahti aikanaan korvapuusteja,joihin insinööri ei Väisäsen mukaan edes koskenut.Mitä tästä opimme? Sen keksiköön kukin tykönään.
1. huhtikuuta 2012
PALMUSUNNUNTAIN AAMUSSA
Minua ei ole enää vuosiin huijattu,puijattu aprillipäivänä.Joskus muinoin kuitenkin jopa onnistuttu saamaan reilusti retkuun,vaikka olen mukamas varani pitänyt.Eikä lapsena muuta tehtykään huhtikuun ensimmäisenä kuin yritettiin pitää muita lapsia narreina "aprillia,syö silliä,juo kuravettä päälle".No,on tänään muutakin kuin veijaroimista.Pienet noidat liikkeellä näin palmusunnuntaina.Tässä talossa ei oikein noitaikäisiä tällä hetkellä asu.Viime vuoden virpojatkin muuttivat.Eikä taida enää pelkkä karkki olla virvostavarvosta kiitoksena tervetullut.Nyt pitää hellittää kukkaron nyörejä ja antaa lantti tuoreeks-terveeks-toivotuksesta."Virpoi varpoi vitsat käyvät tulevaks vuuveks".Näin sanottiin Sakkolassa.Lammaslykynkin muinoin sai,kun virpomisvitsat säästettiin ja niillä sitten ajettiin lampaat kesän korvalla ulos luontoon.
Taidan sittenkin viimekesäisestä kiukkuilustani (joku riisti istutuksiltani kukat) huolimatta istuttaa kukkia piharapun laatikkoon.Multaakin lisättävä.Toiselta puolelta pensasryppään takaa pitää haravoida viimevuotiset lehdet pois."Lumi on sulanut.Lehtiä,viime kesän vanhoja numeroita." Risto Rasa. Kyllä minulla tuntuu tämä puutarhapeukalo olevan vielä elossa,vaikka mökkiajan multahommista onkin paljon aikaa vierähtänyt.Muitakin kukkalaatikoita pihalla on,mutta niitä ei ole kukaan enää vaivautunut hoitamaan.Nokkoset kukoistavat.Asukasyhdistys hajonnut taivaan tuuliin muutaman puuhanaisen muutettua.Minäkään en voi itselleni velvoitteita ottaa.Enkä oikeastaan haluaisikaan.
Taas olen tehnyt retken tutkimattomien kirjojen pariin kirjahyllyssäni.Nyt löysin Lassi Nummen vuonna 1949 ilmestyneen Vuoripaimen-runokokoelman.Otavan kustantama nidottu kappale ja lehdet avaamattomia.Hyi,vanhempani rakkaat! Nummi saanut inspiraation Vuoripaimenen runoihin ajalta Kiinassa,jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä.Lassi Nummi oli 21-vuotias Vuoripaimenen aikaan.Äskettäin keskuudestamme poistunut runoilija.
KESKEN AAMUA
- laulu syöksyy vuorille:kuulkaa,kuulkaa
aurinkoinen tuuli remajaa rotkoissa riemuani,
pajut ilosta hulluina eestaas soutavat,
laulavat,tanssivat,
kun vihurin siivet lyö!
Toki juopua saat:kitas ammolleen,ja kisko
viiniä auringon,tuulten!
Kedon aamuiset tuoksut nauraen ryntäävät
vasten kasvoja,vuoren kirkkaita kasvoja!
Oi ilonkimalteiset rinteet,
huolettomat,vapaat hetket,
oi ihmeelliset ajatusten maiden-yli-retket!
-pieneen majaan,savimajaan
rinteellä Jiennah-Tain,
varjossa kastanjain...
(Lassi Nummi)
Taidan sittenkin viimekesäisestä kiukkuilustani (joku riisti istutuksiltani kukat) huolimatta istuttaa kukkia piharapun laatikkoon.Multaakin lisättävä.Toiselta puolelta pensasryppään takaa pitää haravoida viimevuotiset lehdet pois."Lumi on sulanut.Lehtiä,viime kesän vanhoja numeroita." Risto Rasa. Kyllä minulla tuntuu tämä puutarhapeukalo olevan vielä elossa,vaikka mökkiajan multahommista onkin paljon aikaa vierähtänyt.Muitakin kukkalaatikoita pihalla on,mutta niitä ei ole kukaan enää vaivautunut hoitamaan.Nokkoset kukoistavat.Asukasyhdistys hajonnut taivaan tuuliin muutaman puuhanaisen muutettua.Minäkään en voi itselleni velvoitteita ottaa.Enkä oikeastaan haluaisikaan.
Taas olen tehnyt retken tutkimattomien kirjojen pariin kirjahyllyssäni.Nyt löysin Lassi Nummen vuonna 1949 ilmestyneen Vuoripaimen-runokokoelman.Otavan kustantama nidottu kappale ja lehdet avaamattomia.Hyi,vanhempani rakkaat! Nummi saanut inspiraation Vuoripaimenen runoihin ajalta Kiinassa,jossa hänen vanhempansa olivat lähetystyössä.Lassi Nummi oli 21-vuotias Vuoripaimenen aikaan.Äskettäin keskuudestamme poistunut runoilija.
KESKEN AAMUA
- laulu syöksyy vuorille:kuulkaa,kuulkaa
aurinkoinen tuuli remajaa rotkoissa riemuani,
pajut ilosta hulluina eestaas soutavat,
laulavat,tanssivat,
kun vihurin siivet lyö!
Toki juopua saat:kitas ammolleen,ja kisko
viiniä auringon,tuulten!
Kedon aamuiset tuoksut nauraen ryntäävät
vasten kasvoja,vuoren kirkkaita kasvoja!
Oi ilonkimalteiset rinteet,
huolettomat,vapaat hetket,
oi ihmeelliset ajatusten maiden-yli-retket!
-pieneen majaan,savimajaan
rinteellä Jiennah-Tain,
varjossa kastanjain...
(Lassi Nummi)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)