15. joulukuuta 2016

NYRKKITERVEHDYS

Dickensin Joululaulu luettu ja kelpo kirjaksi havaittu. Suosittelen. Nyt siirryn takaisin Poiroteihin ja kesken on vielä Dorian Grayn muotokuvakin.

Olen käynyt lääkärissä kuulemassa, mitä kilpirauhaselleni kuuluu verikokeen perusteella. Hyvää kuuluu. Enää ei tarvita määräaikaisia tohtorin vastaanotolla käyntejä. Mutta yhteydenpito ei katkea. Palaan siihen myöhemmin. Hän ei kättele potilaitaan ja niinpä ehdotin joulutervehdykseksi nyrkkikosketusta. Ja me teimme sen. Tohtorin  nyrkki tuli heti. No, ehdimme me tapamme mukaan jutellakin, joista keskusteluista tohtori sanoi pitäneensä alusta asti. Nyt oli vuorossa maalaustaide ja musiikki. Näitä juttutuokioita jään kaipaamaan.

Olen taas tänäänkin aikeissa liikkua. Jos ihan Helsinkiin asti...  Oikea Stockmann houkuttaa, vaikka vain seitsemännen kerroksen First Lounge. Viimeisiä kertoja, koska kanta-asiakaskorttini muuttuu alempaan kastiin. En enää osta Stockmannilta entiseen tapaan. Vaikka se täällä Itäkeskuksessa olisi minulle helpomman matkan päässä, en tarvitse mitään siinä määrin kuin vielä silloin kun meitä oli kaksi. Herkku toi kerran viikossa lastin kotiin ja kaikki muutkin ostokset keskitin Stockmannille. Se oli silloin se. Silloin oli ratikka ja sen matkan päässä mitä tarvitsimme. Nyt on metro ja sen matkan päässä jossain kaukana Helsinki.

Soitin E:lle. Oli ollut teatterissa. Näytös jäi kesken, kun mekaniikka petti. Rahat takaisin tai lippu myöhemmäksi. Kertoi, että kerran oli käynyt niin, että esirippu ei auennut. Rahat takaisin. Aina roiskuu, kun rapataan. Vaikka paljon olen aikoinani teatterissa käynyt, ei koskaan ole mitään niissä näytöksissä sattunut. Joskus joku unohtanut vuorosanoja ja kuiskaaja avittanut eteen päin. Ei sen kummempaa.

Tunnen oloni levottomaksi. Ehkä se on vain joulu ja muistot. Lähden stadiin.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti