1. lokakuuta 2016

KANSALLISMUSEOON

Italiaan lähti ilmojen halki paketti. Pasteerailin postiin ja sitten ostin hedelmiä ja vadelmia. Belgialaisia marjat tällä kerralla. Kai ovat hyviä, kun maassa osataan valmistaa suklaatakin. Tosin en ole minkään valtakunnan suklaata syönyt kuukausiin. En leivoksia, pullaa enkä jäätelöä. Hiukan sivelen jotain marmeladia aamuisin paahtoleivän päälle ja juustolle olen perso. Briestä olen luopunut. Fetaa tai herajuustoa salaatissa. Goudaa ja sen tapaista muuten. Liian rasvaista, sanoisi lääkärini.

Kilpirauhaseni ei tahdo asettua tehtävänsä tasolle. Lääkitystä lisättiin. Näillä mennään joulukuuhun asti, jolloin taas verikoe ja tohtorin tapaaminen.

Ensi viikolla aion Kansallismuseoon. Otin jo selvää, mistä raihnaiset kulkevat, kun tervejalkaisille on julmetun korkeat portaat. Ovessa kuulemma puhelin, niin tullaan avaamaan ja sitten on hissit ja kaikki. Katselen ikään kuin alhaalta päin Emil Wikströmin portaikkoa vahtivaa karhua mennessäni liikuntaesteisten ovelle. Kansallismuseon olen aina mieltänyt "Kansallismuseoksi", että siellä on kaikkea vanhaa isänmaahan liittyvää, kansallispukuja, nukkekoteja, tuohia ja virsuja. Olenhan siellä muutaman kerran ollut muinoin. Nyt näytillä Tizianin ja Rafaelin teoksia eli mennään vuoteen jonnekin 1400-1500-luvun tienoille. On siellä museokauppakin ja sieltä jälleen saan ehkä jääkaapin oveen jotain kivaa tai jopa kirjan museon vaiheista. Herrat Herman Geselius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen piirtäneet tämän hiukan kirkolta näyttävän rakennuksen Läntisen Viertotien varrelle vuonna 1916. Turuntie kadusta tuli 1928 ja 1942 se sai nykyisen nimensä Mannerheimintie.

Suomalainen Hannu Palosuo on pannut samaan aikaan näyttelyn Kansallismuseoon ja hän on 1960-luvun poikia, että taas olemme tämän meidän ajan taiteen äärellä. Katsastanpahan molemmat näyttelyt. Ei tämä Helsinki hullumpi kaupunki ole. Kaikkea tarjolla, kun vaan viitsitään vääntäytyä liikkeelle.

Olen siinä vaiheessa Andre Agassin kirjaa, että hän on naimisissa Steffi Grafin, tenniksen pelaaja hänkin, kanssa ja heillä on kaksi lasta. Andre lopetti tennisuransa vuonna 2009. Ja minä lopetan kirjan lukemisen pian päädyttyäni sen viimeiseen lukuun.

Ketään ei kiinnosta tieto, että tänään aion olla kotona, mutta tulipahan mainittua. Hyvää viikonloppua ja lokakuuta.

2 kommenttia:

  1. Kiitos samoin! Mukavaa syksyn jatkoa sullekin ja oikein mukavaltahan se kuulostaakin kun on taas kulttuuria tiedossa. Jokunen vuosi on ehtinyt kulua minunkin viimeisimmästä käynnistäni Kansallismuseossa. Jospa taas jossakin vaiheessa.......

    VastaaPoista
  2. Marjatta. Ilman kyldyyriä elämä olisi paljon kuivempaa ja kuivempi elämä olisi kamalaa. Mene, äläkä meinaa "jossakin vaiheessa".

    VastaaPoista